shopping

All posts tagged shopping

Pientä luksusta elämään

Published 18.3.2018 by ainosalminen

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Talvi on ollut tänä vuonna kylmä ja välillä on ratikkapysäkillä naurattanut eräiden kanssamatkustajien pakkaslook – tai pikemminkin sen puute. Pikkukengissä, ilman päähinettä tai käsineitä, tyylikkäästi pukeutuneet miehet ja naiset hytisevät nenänpää punoittaen. Yhtä lailla he vilkuilevat minua: yksi huvittuneena, toinen kateellisena. Näytän taatusti enemmän hiihtolomalaiselta kuin konttorityöläiseltä, mutta kylmä minulla ei ole ollut!

Olen kovasti tyytyväinen itseeni, sillä olen sadekelejä (ja pahimpia flunssapäiviä) lukuunottamatta pysynyt tavoitteessani kulkea työmatkat hyötyliikkuen tai julkisilla. Kun asenne ja varusteet ovat kunnossa, käy auton jättäminen talliin kuin itsestään.

Uusi autottomampi elämäntapa on tuonut muutoksen myös vaatekaappini sisältöön. Jo syksyllä päätin, että en enää sorru halpoihin heräteostoksiin. Kaappi on täynnä kaikenlaista, mutta päälle pantavaa ei yhtään – tuttu tunne varmasti monelle. Tästä halusin eroon. Ekologisuus, valmistus kaukomailla ja kenties lapsityövoimalla olivat myös mielessä. Haluaisin pystyä elämään ilman ”Made in China” -tarroja vaatteissani, mutta olen siitä vielä kaukana. Olen ollut yllättynyt, että jopa monet erittäin kalliitkin vaatteet on valmistettu halpatuotantomaissa. ”Kangas ja suunnittelu Italia – valmistus Bangladesh” : tämänkin tyyppisiä merkintöjä näkee usein. Ei kuulosta kovin hyvältä tuokaan.

IMG_4047

Tänä talvena olen halunnut kietoa itseni pehmeään villaan ja olen hankkinut kolme kaunista neuletta. Valmistusmaat Saksa, Italia ja Ranska. Ensimmäiset kaksi, kermanvalkoinen ja harmaa, onnistuin löytämään heti vuoden alussa puoleen hintaan. Olin onnekas, sillä en ole tottunut maksamaan yli 300 euroa villapaidasta. Nyt sainkin kaksi sillä hinnalla. Neuleiden tyyli miellytti ja laatuun olen ollut tyytyväinen, molemmat ovat villan ja kashmirin sekoitusta. Olen noudattanut pesuohjeita täsmällisesti, ja vaatteet ovat pysyneet kuosissaan. Kaulus on molemmissa saman tyylinen, mutta leikkaus erilainen. Harmaasta neuleesta tuli heti suosikkini. Olen pukenut sen alle pitkähihaisen t-paidan tai paitapuseron ja silkkihuivin ja vetänyt jalkaan kapeat mustat housut. Kermanväristä neuletta olen itse asiassa ehtinyt pitää vain pari kertaa. Se kaipaisi kaverikseen ohuen pitkähihaisen aluspaidan, jollaista minulla ei ole. Ensi talvena sitten!

Viimeisin hankintani on kashmiriin erikoistuneen ranskalaisen Eric Bompardin neule. Liikkeeseen astuessa katse kiinnittyy oitis myyntitiskin takana olevalle seinälle. Siellä on hyllymetreittäin neuleita, kaikissa väreissä ja sävyissä, o-aukkoisia, v-aukkoisia, puseroita, neuletakkeja, huiveja, shaaleja – kaikkea mitä kashmirista voi tehdä. Joka sesongille on tietenkin uutuusvärinsä ja uutuustuotteensa, mutta hienoa on, että liike tarjoaa ympäri vuoden klassikkomalleja perusväreissä. Valinta oli vaikea: harmaa, laivastonsininen vai burgundinpunainen? Päädyin punaiseen ja valitsin sen suoralla leikkauksella ja v-aukolla. Nappivalinta!

IMG_4049

Otin neuleen käyttöön työmatkalla Lontoossa, jossa vietimme kaksi päivää suuressa ja vetoisessa parlamenttitalossa. Kashmir piti pintansa, ei tullut kylmä, mutta ei liian kuumakaan. En myöskään tarvinnut paksua toppatakkia, kevyempi talvitakki riitti ja oli matkan luonteen huomioon ottaen elegantimpikin. Kuvassa olen yhdistänyt neuleen Max Maran valkoiseen paitapuseroon, johon kuuluvan rusettinauhan olen sitonut yksinkertaisesti ja piilottanut osittain neuleen sisään.

Bompardin liikkeessä ei taideta alennusmyyntejä juuri pitää, mutta laadusta joutuu maksamaan. En yhtään ihmettelisi, jos ensi syksynä kaapistani löytyy jo toinenkin lämmin ja pehmeä Bompardin neule.

 

Kyl määki Turus

Published 3.11.2014 by ainosalminen

IMG_1169

Näky junan ikkunasta kertoo selvästi missä ollaan: saviseudulla. Kyntöpeltojen savi kiiltelee tihkuisessa aamussa. Mielessä käy kysymys, miten ihmeessä kevään tullen viljan oraat jaksavat puskea hennon vartensa läpi tuon kiinteän ja raskaan massan? Kyllä ne vaan sieltä taas nousevat, luonnon ihmeitä kai tämäkin. Saviset pellot ja metsät vuorottelevat 38 minuutin ajan. Matka-aika Loimaalta Turkuun on vuosien saatossa lyhentynyt ainakin parikymmentä minuuttia. Mutta niin ovat pysäkitkin matkan varrelta hävinneet. Asemarakennukset ja laiturit seisovat tyhjän pantteina Mellilässä, Kyrössä ja Aurassa. Loimaalla juna vielä onneksi pysähtyy, vaikka muutamaan vuoteen lipunmyyntiä ei enää ole ollut – sitä virkaa toimittaa ulkona seisova lippuautomaatti – ja odotushuoneesta on penkit ja tuolit viety pois. Matkahuollon kahvila sen sijaan toimii vielä.

Otin päivän lomaa (äidistä 🙂 ) ja lähdin Turkuun haistelemaan suuren maailman tuulia, vähän shoppaamaan tuliaisia ja lorvimaan kahviloissa. Ihanaa!

Ensin kuitenkin pit stop lääkärikeskukseen, jonne saa yhdellä puhelinsoitolla keskitettyä vuoden tarvittavat lääkärikäynnit kätevästi samalle päivälle ja kaikki tutkimuksetkin sujuvat siinä samalla. Tämä ei TODELLAKAAN olisi mahdollista Luxemburgissa, missä jonotusaika mille tahansa erikoislääkärille on noin 3 kk. (hammaslääkäriä lukuunottamatta). Lääkärin mahdollisesti määräämiin lisätutkimuksiin tai kuvantamisiin odotetaan sitten tuon päälle vielä lisää. Ihan hullun hommaa. Onneksi on vaihtoehtoja.

IMG_1161

Pakollisten kuvioiden jälkeen siis vapaaohjelma 🙂 Ensin neuvoa-antava latte tunnelmallisessa, kynttilöin valaistussa kahvilassa iltapäivälehden seurassa. Sotasuunnitelma valmiiksi ja kohti tavarataloa ja apteekkia. Pikainen katsaus lisäravinne- ja vitamiinihyllyyn – mitähän kaikkea kivaa uutta on tarjolla sitten viime kerran? Myönnän, olen hieman koukussa noihin tuotteisiin ja tutkailen aina innoissani kaikkia uutuuksia. Tällä kertaa sain pidettyä itseni kohtuullisesti kurissa. Mukaan lähti (toki vasta hieman kierreltyäni, purnukoiden sisältöä vertailtuani ja tarjouksia etsittyäni) omega3-valmiste, biotiinia hiuksille ja kynsille sekä maitohappobakteereja ja beroccaa. Äidin käyttämästä lääkedosetista innostuneena ajattelin vielä käydä hakemassa sellaisen itselleni. Joskus aamuisin tuntuu harmilliselta joutua availemaan purnukkaa toisensa perään ja kerätä unenpöpperöisenä päivän annos kasaan. Ei dosetin käyttäjän tarvitse olla vanha ja höperö, aamulla on mukava kun asiat sujuvat! Aamupalankin valmistelen usein jo illalla ja nostan kupit ja kulhot esille.

Kävelen kauniin vanhan kauppahallin läpi eikä kello ole vielä puolta päivääkään. VIRHE!! Nälkä, joka ei vielä hetki sitten vaivannut, ponnahti hetkessä pintaan nenän haistaessa ihania tuoksuja ja näkökentän täyttyessä myyntipöytien tarjonnan runsaudesta. ULOS TÄÄLTÄ! Nälkäisenä ei passaa tehdä ruokaostoksia. Strategia uusiksi ja ensin nopea tehoisku kirjakauppaan, kolme uutuusteosta kassiin ja sitten suunnaksi kahvila Fontana ja lämminsavulohisalaatti tilaukseen. Oiva valinta! Salaatti tarjoiltiin puiselta ”lautaselta” ja se oli laitettu esille kivasti ison paahdetun salaattilohkon ympärille. Lautaselta löytyi myös omenaa, tomaattia, saksanpähkinöitä, saaristolaisleipää, kesäkurpitsaa ja jugurttikastike. Kyllä maistui!

IMG_1171 IMG_1172

Uusin voimin lähdin tutkimaan, mitä kivaa Hansakorttelista löytyisi. Matkalla törmäsin kälyyni, joka oli vapaapäivää viettämässä ja menossa – kuinkas sattuikaan – hammaslääkäriin! (täsmennettäköön, että käly on itsekin hammaslääkäri 🙂 ) Ehdimme vaihtaa kuulumiset, ja sitten matka taas jatkui. Kauppoja tuli kierreltyä ja saalistakin tarttui haaviin. Ennakoin muutaman joululahjan ja ostin kotimaista designia ja päätin hemmotella itseäni myös kotimaisella luonnonkosmetiikalla. Viimeinen etappi oli paluu kauppahalliin: savusiikaa ja äidille mieliksi kondiittorin tekemä omenapiirakka. Taidanpa sortua itsekin hieman herkuttelemaan tämän kirjoitusrupeaman päätteeksi!

Last but not least! Asemaa ja paluujunaa kohti kävellessäni poikkesin vielä juomaan kupin teetä, kun kerran aikaa oli. Yllätyksekseni huomasin olevani erittäin asiantuntevassa erikoisliikkeessä, josta voi ostaa nuoren omistajan itse maahantuomia teelaatuja ja myös maistella niitä. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan! Niinpä pääsin tutustumaan kiinalaiseen teekultuuriin asiantuntijan opastuksella.  Pitäkää silmät auki Humalistonkadulla! Mukaan täältä lähti pieni pussi kiinalaista punaista teetä. Vinkiksi muillekin, kiinlainen tee on ”makeampaa” kuin esim. intialaiset teelaadut, joita kaupan pussitee yleensä sisältää. Tästä johtunee, että itselleni tarjottu tee maistui oikein hyvin ilman sokeria, jota ilman en kupillistani normaalisti juo. Tee oli siis erinomaista ja yllätysmomentti takasi hienon päätöksen kivalle päiväretkelle. Suosittelen!

IMG_1174 IMG_1175

Hieno päivä, kiitos Turku:-)

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.