sokerikoukku

All posts tagged sokerikoukku

Reboot – mehujen ihmeitätekevät vaikutukset

Published 9.6.2015 by ainosalminen

Boschin mehulinko MES3500

Anin innoittamana tulin hankkineeksi itselleni mehulingon. Edellinen, kieltämättä hieman vaatimattomampi variantti, lähti kierrätyskeskukseen etsimään uutta aktiviisempaa omistajaa jo muutama vuosi sitten. Ensimmäistä kertaa en siis ole pappia kyydissä. Hetki oli oivallinen, jo vuodenaikakin suosii erityisesti mehustelua, kasvisten ja hedelmien sesonki tästä vain paranee ja kuumilla kesäkeleillä on taatusti helpompi keventää ruokavaliotaan kuin talven pakkasilla.

Katsoin Netflixiltä (joka saapui kotiin aivan sattumalta samaan aikaan mehulingon kanssa, tosin täysin toisistaan tietämättä ja miehen aloitteesta) australialaisen Joe Crossin kokemuksistaan tekemän dokumentin Fat, sick and nearly dead molemmat osat. Kundi lähti tien päälle Amerikkaan, pakkasi mehulingon auton peräkonttiin ja vetäisi 60 päivän mehupaaston. Tuloksena oli hoikempi ja terveempi Joe. Matkan varrella hän jutusteli ylipainoisten amerikkalaisten kanssa lihavuudesta ja ruokavalioista, fast food -kultuurin ihmemaassa jos missä tarvetta vihannesten ja hedelmien lisäämiselle on. Yhden ylipainoisen rekkakuskin Joe otti siipiensä suojaan, kun tämä päätti viimeisenä oljenkortena terveytensä kohentamiseksi ryhtyä seuraamaan Joen esimerkkiä.  Ihan mielenkiintoinen dokumentti, kannattaa katsoa vaikka ei noin radikaalia ja pitkää paastoa lähtisikään toteuttamaan.

Näistä valmistuu litra maukasta ja vihreää supermehua!

Monet muotidieetit ja terveellisetkin ruokavaliot kokeilleena mieleeni jäi Reboot-menetelmästä voimakkaimmin ajatus ravinteiden, vitamiinien ja hivenaineiden lisäämisestä ruokavalioon ja sitä kautta saavutettavista terveyshyödyistä. Tiedetään, että nykyihminen syö enemmän kuin koskaan ennen, mutta saa ruoastaan huomattavasti entistä niukemmin ravinteita. Tilanteen parantamiseksi ei vegetarismi tai luomun suosiminenkaan auta. Määriä on lisättävä huomattavasti. Koska vihannesten kypsentäminen armeijan soppatykillä ei ole kaikkien ulottuvilla ja niiden puputtaminen raakana tarkoittaisi päivätyöstä luopumista, on parasta ottaa käyttöön mehulinko tai -puristin.

Olen lukenut ahkerasti Joe Crossin Reboot-nettisivuja ja, utelias kun olen, tutustunut myös FSND-dokumentissa esiintyneen tohtori Fuhrmanin Nutritarian Diet -sivuihin. Vanhaan tuttuun tyyliini olisin voinut täysin hurahtaa näihin oppeihin ja sitten moittia itseäni itsekurin tms. puutteesta, kun homma ei sujunutkaan ”täydellisesti”. No, näin radikaalin systeemin toteuttaminen kertaheitolla yhdistettynä työmatkoihin ja pariin kovaan viikkotreeniin oli jo lähtökohtaisesti mahdotonta. Lähdin siis kerrankin liikkeelle rauhallisesti ja ajatuksella.

Teen aamulla litran mehua periaatteella 80% vihanneksia (paljon tummaa vihreää!!) ja 20% hedelmiä. Tuloksena saan aamupalalle ja aamupäivälle todella hyvän makuisia mehuja, joita ei tarvitse hampaat irvessä ”väkisin” juoda. Päivastoin –  olen aivan ihastunut limen ja fenkolin vienoon makuun yhdistettynä porkkanaan, selleriin ja pinaattiin. Hedelmistä on käytössä omenat, punaiset ja vihreät, päärynät ja greipit. Yksi ehdoton ainesosa on inkivääri, rrrrakastan sitä 🙂

Muilla aterioillakin olen pyrkinyt lisäämään kasvisten määrää ja nauttimaan lihaa ja kalaa vain kerran päivässä, silloinkin kohtuudella. Kunhan työviikko täällä Strasbourgissa on ohi, pääsen kotikeittiössä treenaamaan ruokaisien salaattien tekoa ilman eläinproteiinilisää. Aseina ovat pähkinät, siemenet ja palkokasvit.

Noin viikon kokemuksella voin sanoa, että vireystasot ovat selvästi nousseet. Aamun torkku onkin nyt aamun virkku, blogiemäntä sujahtaa kesätäkkinsä alta tohveleihinsa jo ennen herätyskellon soittoa! Tämäkin päivä piti nähdä 🙂 Makeanhimo on kuin ihmeen kautta luontaisesti vähentynyt. Vaikea tätä on selittää, mutta ruokahimot suuntautuvat vihanneslaatikolle.

Kroppa huutaa yhä lisää vihreää ja sitä se tulee saamaan!

Auton mukitelinekin on nykyään käytössä.

Itsensäpaljastelua

Published 30.3.2015 by ainosalminen
Photobooth naurattaa kun muuten ei ole naurun aiheita.

Photobooth naurattaa kun muuten ei ole naurun aiheita.

Nyt kyllä sapettaa taas oma saamattomuus sen verran, että pitää tuulettaa keuhkojaan täällä blogissa huutamalla.

Syksyn Dukan-kuurilla lähteneistä kuudesta kilosta on tullut puolet takaisin siirryttyäni Dash–dieetille. Tämän jälkimmäisen sisältämät hedelmät ja viljatuotteet ovat laukaisseet sokerinhimot, ja tavoitteena olleen pienen lisäpudotuksen sijasta paino onkin tietysti lähtenyt nousuun. Kovasti pohdin, onko tämä hiilarien ottaminen takaisin lautaselle syynä sokerikoukkuun vai kenties ihan oma luonteen heikkous. Kovasti olen täällä blogissa jaksanut kirjoittaa höyryttämistäni vihanneksista, luomukorin sisällöstä, metsälenkeistä ja crossfit-treeneistäni sekä vähäsuolaisista vaihtoehdoista – niin, kaiken tuon ansiosta varmaan kunto on kova, verenpaineet ja kolesterolit hallinnassa ja paino alamäessä. Ei, ei, ei …. todellisuus on taas vähän toisenlainen.

Sapettamaan siis alkoi, kun luin Facebookista kaverin laihduttaneen viisi kiloa kuukaudessa. Hieno homma! Nostan hattua! Maaliskuun 1. päivänä hän ilmoitti, että nyt alkaa keventäminen, ja -5kg on siis kuukauden kiristelyn lopputulos. Tai en tiedä edes kiristelikö. Kertoi syöneensä kuusi kevyttä ateriaa päivässä. Luultavasti vältteli perinteisiä kaloripommeja, jälkiruokia, juustoja ja viinejä, mutta voipi olla ettei kituuttanut kuitenkaan. Mutta noin vain, päätti keventää ja keventyi! Vähänkö on eri meininki kuin blogiemännällä, joka vuodesta toiseen aloittaa kuurin jos toisenkin ja meinaa meinaamisesta päästyäänkin – tuloksena useimmiten pyöreä nolla. Kerrottakoon, että kyseinen painoansa pudottanut ystävä on ruokaa rakastava ja laittava ihminen, joten lähtökohdat ovat meillä sen suhteen samat.

Säälittävää tämä meikäläisen hötkyily, kalorien laskeminen, hiilareiden rajoittaminen, paleoon hurahtaminen – you name it, I’ve done it!!

Varmasti Dash / vähäsuolainen ja -rasvainen välimerellinen ruokavalioni toimisi loistavasti ilman kohdehenkilön hepulikohtauksia marketin jäätelöaltaalla! (Mutta hei, kolme Haegen Daszia kahden hinnalla on toki ihan ohittamaton tarjous!!! Säästö se on pienikin säästö, sanoo hän ja ostaa satsin sisäfilettä 42 euron kilohintaan katsomatta.) Syyttävä sormi kohdistuu myös työpaikan makeisautomaattiin. Sinnekin olen ihan omin jaloin juossut aivan liian usein (”illalla on treenit, nää kalorit tulee kyllä poltettua” -mentaliteetti on ollut kovasti vallalla).

 

Näitä rappusia alas....

Näitä rappusia alas….

IMG_1729

…ja 65 sentin välitön nautinto tipahtaa käsiin.

Näiden jäätelötarjousten ja varmasti monien muidenkin houkutusten kohdalla pitää muistaa, että kyse on pitkäjänteisestä touhusta. Voihan sitä viikonloppuna tai ravintolailtana poiketa arjen peruskuvioista. Omat poikkeamat ovat menneet sen verran yli ja överiksi, että on tunnustettava, että jätin lääkärin määräämään kolesterolikontrollin tekemättä. Laboratoriolähetteen voimassolo päättyi tänään. Kolme kuukautta oli aikaa mukauttaa ruokavaliota ja käydä antamassa näyte haluamanaan hetkenä. Ei tullut mentyä. Aina oli sen verran rankat jäätelö tms. orgiat pohjalla, etten uskaltanut. Huijarin taktiikkanahan on näissä asioissa se, että syödään tiukan linjan mukaan, käydään antamassa näyte, saadaan hyvä tulos, lääkäri kehuu, ja sitten palataan kotiin juhlistamaan hienoja kolesteroliarvoja jäätelön kera. Sitten voikin taas seuraavaan vuositarkastukseen asti elää porsastellen.

Blogissa kyllä vilisee luomuvihanneksia ja iloisia uutisia lieden ääreltä. Hienosti olen osannut olla kirjoittamatta ikävistä harhailuista sokerin ja rasvan ihmemaassa. Siitä, miten tytärpuolen retkievääksi tarkoitetut suklaakeksit ovat omituisesti kadonneet yksi kerrallaan keittiön laatikosta. Kun ne itse piilottaa tiskipyyhkeiden alle, ei niitä kukaan muu löydä. Voi kun osaisi itse unohtaa, mihin ne tuli laitettua. Ja voi kuin tulisi muistettua kaupassa, ettei kannata yrittää huijata itseään ostamalla kotiin ”vierasvaraa” tai ”retkieväitä”. Juurihan tuli kehuttua, etten syötä lapselle sokeria… itselleni sitten salaa kyllä.

Eipä tässä sitten muuta, onneksi on taas maanantai ja voi aloittaa ”alusta”. Kuten niin monesti aikaisemminkin.

Tässä ne päivän viralliset ja terveelliset väilpalat.

Tässä ne päivän viralliset ja terveelliset väilpalat.

 

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

Kuulumisia Kataloniasta

Elämää Espanjan Kataloniassa, vuorilla ja rannikkokaupungissa

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin