taidenäyttelyt

All posts tagged taidenäyttelyt

Kulttuurin ystäviä Elysée-palatsissa

Published 12.11.2017 by ainosalminen

IMG_3201

Kulttuurisyksyni on taas ollut hyvin rikas: ei viikkoa, etten kävisi teatterissa, museossa tai elokuvissa. Kirjojen lukemisen voisi kai lukea kulttuuriharrastukseksi myös. Luxemburgin kaupungin teattereissa on sesonki täydessä vauhdissa, kivoja leffoja on ohjelmistossa enemmän kuin mitä ehdin käydä katsomassa ja syksyn uutuutena hankin itselleni kaiken lisäksi museokortin. Luxemburg on pieni kaupunki, joten kortin piiriin kuuluu vain kuusi museota, mutta ensimmäiset vaikutelmat kauden näyttelyistä ovat erittäin positiiviset.

Välillä on mukava myös laajentaa horisonttia, sillä houkuttelevaa tarjontaa on museoissa ja teattereissa muuallakin. Syyskuun alussa vietin ihanan viikonlopun Pariisissa ja onnistuin näkemään mm. David Hockneyn retrospektiivin juuri ennen näyttelyn päättymistä. Edellisestä käynnistä Pompidou-keskuksessa olikin vierähtännyt…. hmmm, useampi kymmenen vuotta! Niinpä katsastin samalla myös pysyvät näyttelyt, sillä jo ne itsessään ovat käynnin väärti. Samaan hintaan voi ihailla upeita näkymiä yli Pariisin kattojen.

fullsizeoutput_def

Pompidou-keskus lienee useimmille Pariisin-kävijöille tuttu rakennus ainakin ulkoapäin. Tämä arkkitehtuuriltaan yksi kaupungin erikoisimmista ”monumenteista” juhli tänä vuonna jo 40-vuotiasta taivaltaan modernin ja nykytaiteen mekkana. Aikoinaan öljynjalostamoksikin haukutun museon kokoelmat ovat Lontoon Tate Modernin ja New Yorkin MOMAn ohella maailman suurimmat. Hankkeen isä, Ranskan entinen presidentti ja nykytaiteen ihailija Georges Pompidou tuskin 1970-luvulla uskalsi kuvitella nimeänsä kantavan taidekeskuksen kohoavan alan johtavaksi nimeksi.

Ranskan presidentit ovat perinteisesti halunneet jättää itsestään pysyvän muiston kulttuurin saralla, ja niinpä Pariisista löytyy Pompidou-keskuksen lisäksi muitakin valtionpäämiesten aikaansaannoksia. Entinen Orsayn rautatieasema Seinen rannalla muutettiin Valéry Giscard d’Estaingin aloitteesta museoksi, eikä siitä mikään pieni museo tullutkaan! Se on yksi Euroopan suurimmista ja sen impressionistiset ja post-impressionistiset kokoelmat ovat maailman laajimmat. Se on yksi lempimuseoistani Pariisissa ja sieltä löytyy myös Albert Edelfeltin maalaama Louis Pasteurin muotokuva.

IMG_3195

Arkkitehti I.M. Pei toteutti François Mitterrandin vision Louvren laajentamisesta. Valtiovarainministeriö sai lähteä ja tehdä tilaa näyttelysaleille. Museon uudeksi sisäänkäynniksi rakennettiin lasinen pyramidi ja siitä onkin muodostunut Louvren ulkoinen tunnusmerkki. Jacques Chiracin projekti, Quai Branlyn museo Eiffel-tornin juurella on erikoistunut ei-eurooppalaisten sivilisaatioiden taiteeseen. Arkkitehtina toimi huippunimi Jean Nouvel, jonka ansioluettelossa on myös Pariisin Institut du Monde Arabe ja viime viikolla käyttöön vihitty Abu Dhabin Louvre-museo. Museon nimeä muutettiin parisen vuotta sitten ja se kuuluu nyt koko komeudessaan ”Musée du Quai Branly – Jacques Chirac”.

Seuraavat presidentit, Sarkozy ja Hollande, eivät kulttuuritekojen saralla kunnostautuneet. Aika loppui ehkä kesken, sillä tällaiset kulttuuriprojektit on ollut tapana käynnistää toisen toimikauden aikana, mutta Sarkozya ei valittu uudelleen ja Hollande taas päätti olla asettumatta ehdolle toiselle kaudelle.  Saattoi myös olla, ettei talouskriisin ja nousevien työttömyyslukujen keskellä pidetty hyvänä ajatuksena lähteä toteuttamaan megalomaanisia museohankkeita. Saapa nähdä, mitkä ovat presidentti Macronin suunnitelmat!

IMG_3246

Jos ei Nicolas Sarkozy päässyt toteuttamaan omaa hankettaan, jonka piti liittyä Ranskan historiaan, sai hän sentään kunnian vihkiä käyttöön vuonna 2010 Metzin kaupunkiin sijoitetun Pompidou-keskuksen ”haarakonttorin”.  Vaikka Metzin museo onkin itsenäinen yksikkö, sillä on suorat yhteydet Pariisin Pompidouhun ja se voi lainata sieltä taideteoksia. Mikä sen hienompaa, kuin laittaa kokoelmat kiertoon sen sijaan, että ne näyttelytilan puutteen vuoksi makaisivat varastossa. Mahdollisimman laajan yleisön tavoittamiseen on pyritty myös Pompidou Mobile -projektilla, kun vuosina 2011 – 2013 osa kokoelmista kiersi Ranskaa viidellä eri paikkakunnalla. Ulkomaanvalloituskin on alkanut. Vuonna 2015 avattiin Pompidou-keskus Malagassa viideksi vuodeksi. Kautta on mahdollisuus pidentää, mikäli rahoitus löytyy ja menestystä riittää.

Vaikka museon nimessä ei lukisikaan Pompidou tai Louvre, kannattaa kotikulmilla ja matkoilla aina piipahtaa näyttelyissä. Hajasijoittaminen tuntuu olevan kulttuurin alalla se uusi musta, eikä taidenautintojen perässä enää tarvitse matkustaa maailman metropoleihin.

(Kuvat ovat Metzin Pompidou-keskuksen Japanorama-näyttelystä)

 

Hurmaava Bryssel

Published 5.2.2017 by ainosalminen

Notre Dame du Sablon – goottilaistyylinen kirkko

Siitä oli toden totta aivan liian kauan, kun olin viimeksi Brysselissä ihan vain huvin vuoksi, turistina. Torstaina kuitenkin nappasin kaksi kärpästä yhdellä iskulla – tapasin ystävän ja vietin omaa laatuaikaa suurkaupungin sykkeessä. Reissu oli vain yhden ylimääräisen yön pituinen, mutta todella ihana piristysruiske monesti turhan tutuille urille jumittuvaan elämääni.

Työmatkat Brysseliin kuuluvat toimenkuvaani useamman kerran vuodessa. Täysistunnot ja muut tärkeimmät kokoukset, kuten Euroopan keskuspankin pääjohtajan vierailut talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, edellyttävät paikalla oloa. Suuri osa muista kokouksista on onneksi mahdollista hoitaa etänä nykyteknologian avulla.

Petit Sablonin puisto ja sen suihkulähde

Useimmiten hektisen työrupeaman jälkeen ainoa ajatus on päästä nopeasti kotiin lepäämään. Se on välillä kuitenkin vain haave. Brysselin iltaruuhka kuitenkin venyy helposti jopa yli 50 km pituiseksi, aina Namuriin saakka. Huonokuntoinen E411 moottoritie on surullisen kuuluisa rekkajonoistaan ja routavaurioistaan. Kun sieltä sitten pääsee kotisohvalle, väsymys on taatusti tuplaantunut.

Tämän viikon istunnon jälkeen tein siis toisin ja hyvin teinkin! Väsymys katosi hetkessä, kun parlamentin rakennukset vaihtuivat monikulttuurisen Brysselin ränsistyneeseen charmiin ja mielenkiintoiseen arkkitehtuuriin. Vaihdoin tarkoituksella hotelliakin toiseen kortteliin, jotta pääsisin irti työmoodista. Näkymät The Hotelin 18. kerroksesta yli läntisen kaupungin olivat huimat. Tarjolla olisi ollut spa-osasto hammameineen ja saunoineen, mutta citylife veti enemmän puoleensa.

Lähdin kiertelemään Louisen ja Ixellesin katuja, poikkesin muutamassa hulppeassa putiikissakin, mutta mitään en ostanut. Kuuntelin raitiovaunujen kolinaa, ihastelin värikästä katuelämää ja poikkesin sadekuuroa pakoon lasilliselle paikallisten seuraan. Ainoa hankintani oli hieman myöhemmin Grand Sablonin aukion reunalla sijaitsevasta Pierre Marcolinin suklaapuodista ostamani herkut. Aukiolla on kaikkien suurten suklaatalojen myymälät, mutta oma suosikkini on jo monet vuodet ollut Marcolini. Konvehdit ovat pieniä ja somia ja tietenkin taivaallisen hyviä!

Illan tullen tapasin ystäväni ja suuntasimme perinteiseen italialaisravintolaan lähellä hotellia. Al Piccolo Mondo rue Jourdanilla on jo eräänlainen instituutio, monet kuuluisuudet ovat viettäneet siellä iltaa, mistä todistavat lukuisat valokuvat seinillä. Perheomistuksessa oleva paikka on suosittu ja pöydissä näytti olevan paljon vakioasiakkaita. Hyvässä seurassa ja hyvän ruoan äärellä aika kului kuin siivillä ja kun talo tarjosi meille vielä aterian päätteeksi lasilliset kuohuvaa, maistui elämä aika makealta.

Perjantain sää oli lähes keväinen vaikka tuuli puhalsikin välillä navakasti. Erosin ystävästäni laiskan aamun jälkeen ja suuntasin kohti kulttuuririentoja. Museoita, näyttelyjä ja tapahtumia ei Brysselistä puutu. Valinnan vaikeutta! Kollegan suosituksesta kävin tutustumassa ING Art Centerissä viimeistä viikkoa esillä olleeseen Guggenheim-säätiön näyttelyyn nimeltään Full Abstraction. Esillä oli 1940 – 1960 -lukujen abstraktia taidetta Atlantin molemmilta puolilta. Erittäin mielenkiintoinen näyttely. Taitelijoista mainittakoon Max Ernst, Marcel Duchamp, Jackson Pollock ja Adolph Gottlieb. Kellarikerroksessa oli lisäksi esillä aikajana, joka esitteli Solomon ja Peggy Guggenheimin elämäntarinaa, sekä arkistokuvista ja filminpätkistä koostettu videoesitys.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdin kotimatkalle ja onnistuin välttämään pahimmat ruuhkat. Seuraava tilaisuus jäädä töiden jälkeen Brysseliin olisi jo kuukauden kuluttua. Saapa nähdä, teenkö niin vai menenkö jonnekin muualle. Lähistöllä on useampiakin viehättäviä paikkoja, jotka ovat tutustumisen arvoisia ja jotka (häpeä tunnustaa) yli 20 vuodenkin jälkeen ovat minulle täysin tuntemattomia. Vinkkejä otetaan vastaan 🙂

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.