Tanska

All posts tagged Tanska

Menneen maailman charmia Tanskassa

Published 19.8.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kustaanmiekan salmen kautta ulos merelle ja takaisin kotiin.

Loma Suomessa on ohi ja tämä viikko on oltu jo sorvin ääressä. Samalla olen laatinut listaa siitä, mitä seuraavien kolmen viikon varalle pitää saada matkatavaroihin mahtumaan. Lomailua ja opiskelua on tiedossa välimerellisissä maisemissa, Kreikan kuuman auringon alla!

Kotimatka Luxemburgiin sujui hyvin eikä pahempia ruuhkia sattunut kohdalle tälläkään kertaa. Laivamatka Helsingistä Tukholmaan oli toden totta mukavampi kuin menomatkalla käyttämäni Tukholma-Turku -linja. Hieman avomerellä keikutti, sillä kohdalle sattui aika tuulinen päivä. Onneksi ehdin sitä ennen syömään ja pääsin pitkäkseni ennen kuin mahdollinen pahoinvointi olisi yllättänyt. Siitä on entuudestaan kokemusta, joten en halunnut ottaa riskiä.

Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa oli myös aika tuulista ja rattia sai puristaa oikein kunnolla varsinkin Tanskan salmia ylittäessä. Aika väsynyt olin 950 km ajettuani, kun poikkesin moottoritieltä kohti yöpymispaikkaani Aabenraan kaupunkia. Paikka vaikutti hiljaiselta, kun ajelin kylänraittia eteenpäin navigaattoriin sokeasti luottaen. Kaupungin rajapyykki jäi taakse ja ranskankielinen naisääni, jonka kanssa en todellakaan aina ole samaa mieltä siitä, mistä ajetaan, mutta jota tällä kertaa päätin kuunnella, ilmoitti kohteen olevan enää 300 m päässä. Vähän ihmetytti, sillä edessä näkyi vain oljysäiliöiden ja tankkereiden siluetteja. Mutta niin vain tuo ranskatar tiesi reitin ja minun puolimatkan krouvini, Sølyst Kro, tupsahti auton nokan eteen kaupungin laidalla, teollisuusalueen kyljessä.

Päällisin puolin viehättävä paikka, sijainti vain hieman ihmetytti.

Vähän siinä mietin, että mistähän merimieskapakan yläkerrasta minä sen huoneeni olin tullut varanneeksi, mutta ei muuta kuin auto parkkiin ja rohkeasti sisään.

Oven takana eivät kuitenkaan juomalaulut raikuneet. Pienessä herttaisessa ravintolasalissa illasti pari pöytäseuruetta, ja vastaanotossa minua tervehti kuusikymppinen rouva, joka hoiti niin hotellin kuin ravintolankin, illalla ja aamulla. Perheyritys siis mitä ilmeisimmin. Hän puhui tanskaa ja minä ruotsia. Kaikki toimi vaivattomasti. Varauskin oli kuten sovittu, huone 4, merinäköala, parkkipaikan kautta sisään uuteen lisärakennukseen. Illallista saisi vielä 45 minuutin ajan.

Hetin kassin huoneeseeni, joka oli minimalistinen, matkustajakotityyliin sisustettu mutta erittäin siisti. Jopa niin siisti, että moni tasokkaampikin paikka jää siitä jälkeen. Ei pölyä eikä homeisia nurkkia suihkussa. Varusteluna oli pyyhkeet (valkoiset, pehmeät ja paksut), hammasmuki ja suihkusaippua. Minibaari oli tyhjä,  vuoteessa oli rapsakan puhtaat valkoiset lakanat. Ja olihan siellä se luvattu merinäköala!

Ravintolassa päädyin tilaamaan suosituksen eli kanaa pinaattikastikkeessa tomaattisalaatin kera. Juomaksi tietenkin tanskalaista olutta! Ruoka oli omaan makuuni hieman suolaista mutta sitähän se monesti on vähäsuolaiseen ruokavalioon tottuneelle. Muuta moitittavaa ei ollut. Kotitekoista reilua ruokaa, edulliset hinnat ja ystävällinen palvelu. Eräässä pöydässä illasti kolmen sukupolven voimin paikallinen perhe, joka oli tullut vartavasten syömään. Muut ruokailijat taisivat olla hotellin asiakkaita.

Tunnelma musiikkeineen  ja vanhahtavine sisustuksineen – oli muovikukat, verhokapat ja kaikki! – sai minut epäilemään joutuneeni keskelle Kaurismäen elokuvaa. Oli kuin Annikki Tähti olisi hetkenä minä hyvänsä saattanut kävellä saliin mikrofoni kädessä ja viereisen pöydän yksin illastanut mies olisi ollut Sakari Kuosmanen, jolle Kati Outinen olisi sanaakaan sanomatta kantanut Carlsbergin oluen vihreillä herneillä höystetyn ja remoulade-kastikkeen kera lautaselle asetellun kalafileen seuraksi.

IMG_4193

Ravintolasali

Vaikka merinäköala olikin parkkipaikan ja päätien takana aukeava panoraama öljysatamaan, ei tästä pienestä hotelli-ravintolasta voi sanoa pahaa sanaa. Pit stopiksi se oli oiva vaihtoehto persoonattomille ketjuhotelleille. Aamiainenkin tarjoiltiin suoraan pöytään ja 50 kruunun hinta oli kyllä suorastaan alakanttiin. Hiustenkuivaajaa huoneessa ei ollut, mutta onneksi en sitä tarvinnut. Eipä kai sitä meikäläisen kampausta olisi Saksan moottoriteillä kukaan ehtinyt ihaillakaan 😊

Luxemburgista Suomeen autolla – miten matka meni?

Published 1.8.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yleinen uimaranta Ison-Beltin rannalla Nyborgin kaupungissa.

Kymmenen vuoden tauon jälkeen päätin lähteä lomalle Suomeen autolla. Tuttuja ovat reitit niin Travemunden, Lübeckin ja Rostockin kautta kuin Tanskan ja Ruotsin läpikin siltoja pitkin tai lautoilla. Itämerellä olen seilannut ihastuttavalla Finnjetillä ja myöhemmin tutuiksi tulivat niin Superfast Ferries kuin Finnlinesin rahtialuksetkin. ”Ruotsinlaivat” olivat myös usein käytössä. Tällä kertaa reitiksi valikoitui ajo Hampurin ja Elbetunnelin kautta kohti Tanskaa ja sieltä siltoja pitkin Ruotsiin, Tukholmaan ja TallinkSiljalla Turkuun.

Heti alkuun sain todeta, että ensimmäiset pari sataa kilometriä olivat yhtä takkuisia kuin ennenkin: moottoritie A1 Saksassa nimittäin on edelleen keskeneräinen, tiestä puuttuu n. 25 km pätkä ja vauhti vanhalla, tosin osittain levennetyllä pikatiellä, on välillä rekkojen perässä hidasta. Moottoritien valmistuminen on valtionkin tasolla noteerattu prioriteetiksi jo aika päiviä sitten, mutta rakentamaan ei päästä, koska kiistat luonnonsuojelujärjestöjen kanssa ovat erinäisissä oikeusasteissa vielä ratkaisematta.

Ajokulttuuri sekä hyvässä kunnossa olevat tiet ovat Saksassa ajamisen hyviä puolia. Jokakesäiset tietyöt sitten tietenkin vähemmän mukavia. Huoltoasemilla palvelut ovat kohdillaan ja vessat siistejä. Vessakäynnitkin ovat muuttuneet siten, että kun ennen jätettiin siivoojalle kolikko, niin nyt ovella on vessavahdin sijasta automaatti, joka antaa 70 sentin pääsymaksusta kuitin, josta 50 senttiä voi käyttää alennukseen esim. kahvista tai jäätelöstä. Ei yhtään hullumpi systeemi, sanon minä!

Kolmen pysähdyksen taktiikalla olin Tanskan rajalla viiden kieppeillä iltapäivällä. Siirtolaiskriisin takia Tanska on ottanut rajatarkastukset käyttöön. Tanskassa rekisteröidyt autot näyttivät pääsevän seulan läpi, mutta minut ohjattiin sivuun ja paperit katsottiin. Kohtelias tullivirkailija tiedusteli, oliko takakontissa mahdollisesti jotain poliisia kiinnostavaa. Näin ei ollut eikä sanaani epäilty, ja pääsin nopeasti jatkamaan matkaa.

Yö hotelli Nyborg Strandissa oli hieman tukala, sillä huone oli erittäin kuuma eikä ilmastointi ollut tarpeeksi tehokas. Koneesta kuului vaatimatonta pihinää vaikka termostaatti oli minimissään. Olut oli kuitenkin ravintolassa hyvää ja kesäinen buffetti maukas. Sijainti on komea, ja teinkin ennen illallista kävelyn varpaat hiekassa Ison-Beltin rannalla. Hotelli on kymmenessä vuodessa muuttunut. Paikkaa oli uudistettu ja ennen kaikkea laajennettu. Tilavan parkkipaikan kyljessä oli tarjolla rivi kauniita punaisia polkupyöriä hotellivieraille. Harmi, ettei pieneen lenkkiin ollut aikaa. Tänne tai jonnekin muualle Tanskaan voisi kyllä tulla joskus vaikkapa vain pitkäksi viikonlopuksi. Ulkoilumahdollisuudet, meren läheisyys ja rento elämänote on se mikä täällä viehättää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ranta hotelli Nyborg Strandin edustalla. Taustalla häämöttää Ison-Beltin silta.

Runsaan aamupalan voimin lähdin ajamaan kohti Tukholmaa. Kahden ison sillan jälkeen oli taas tullissa, Ruotsin puolella tällä kertaa. Täällä ei enää ollutkaan kyse pistokokeista vaan kaikkien henkilöllisyys tarkistettiin. Minulta tiedusteltiin lisäksi, minne olin matkalla. Selvisin kyselystä yllättävän hyvin ruotsin kielellä ja vakuutin virkavallan hyvistä aikeistani. Hyvää matkaa toivoteltiin. Hyvä se olikin aina Nyköpingiin asti. Siellä taivaat aukesivat ja lauttarantaan saakka sitä sadetta kesti. Maksiminopeudet moottoritiellä tippuivat 50 ja 70 km/h välille. Onneksi ruotsalaiset ajavat fiksusti ja kaikki sujui lopulta hienosti, vaikka näkyvyys välillä oli lähes olematon ja auto tuntui lähes uivan.

Valintani seilata Tukholmasta Turkuun ei ollut hyvä idea. Ilta oli lyhyt, hyttiin pääsi vasta juuri laivan lähtiessä klo 19.30 – aikaa satamassa on vain noin tunti koko aluksen siivoamiseen, joten sen kyllä ymmärtää. Suihkuteltuani päivän hiet pois (ja juostuani tukka märkänä lainaamaan info-pisteestä hiustenkuivaajan!) jouduin toteamaan, että buffetti olikin jo menossa kiinni. Omituista! Söin sitten erittäin huonon hampurilaisen laivan pihviravintolassa. Tai siis en syönyt, närpin sitä hetken ja totesin lihan sijasta saaneeni jotain einespihviä ja reilulla kädellä jo keittiössä suolattuja ranskanperunoita. Vihannesten roolissa oli yksi ohut siivu tomaattia. Hintaa oli yli 18 euroa. Ravintolan vastaava otti kritiikkini vastaan oikein hyvin. Hän sanoi olevansa kanssani samaa mieltä ja pyyhki pois annoksen hinnan laskusta. Hain sitten kahvilasta reissumiehen ja söin sen pubissa oluen kera.

Yö laivalla ei ollut sitä mitä eniten kaipasin – rauhallinen. En uskaltanut laittaa korvatulppia, pelkäsin nukkuvani pommiin. Mitä vielä! Vaikka olin 8. kannella, kuulin meteliä käytäviltä, ja Ahvenanmaalla käynti keskellä yötä katkaisi sekin unen pahemman kerran. Klo 5 aamulla keskusradio räväytti ilmoille laivayhtiön tunnusmusiikin ja samassa jo siivooja kiskaisi oven auki ja hoputti ylös sängystä. Uusi reissumies kahvilasta ja pullo vettä – aamiainen autokannella, reissuromantiikkaa pahimmillaan 🙂

Perille Turun satamaan saapui siis erittäin väsynyt matkaaja, joka lähestulkoon ensitöikseen vaihtoi paluumatkan Helsingin linjalle. Lähtö iltapäivällä jo klo 17 ja saapuminen Tukholmaan aamulla klo 9.30. Näin takaan itselleni kunnon unet ennen kahden päivän ajourakkaa. Siihen on kuitenkin aikaa ja edessä on vielä monta kivaa lomanautintoa.

IMG_3962

Laiva lipuu ohi Ruissalon saavuttaessa Turkuun.

 

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.