Alokas Aino ilmoittautuu palvelukseen eli ikuisuusprojektin äärellä taas kerran. Vuodesta toiseen, olipa tammikuu tai ei. Tipattomalle en aio, muuten pientä ryhtiliikettä olisi hyvä saada tämän maallisen tomumajan ylläpitoon. Useimmiten tuntuu, että kuureista vöyhöttämiseen riittää puhtia, mutta toteutuksen kanssa on toisin. Tulee lipsahduksia ja tekosyitä. Liikunta on aavistuksen verran haastavaa jäätyneen olkapään kanssa, mutta enempi sekin on tekosyy kuin aito ongelma. Alkuviikosta kärsin pari päivää huterasti olosta ja epäilinkin, että vanha viholliseni asentohuimaus nostaa päätään. Taisi olla kyseessä pelkkä niskajumi tai stressireaktio, sillä keskiviikkona ei huimannut eikä oksettanut enää. Lauantaiaamuna sitten heräsin vilustumisoireiden kanssa, joten olen ottanut viikonlopun rauhallisesti ja juonut sitruuna-inkivääriteetä vällyjen alla.

Tämä juttu on vain yksi monista blogimaailman kirjoituksista alkuvuoden kiristelykuureista ja kunnonkohotusprojekteista. Parhaimmillaan niitä onkin ihan kiva lukea ja inspiroitua niistä. Itse saan buustia sellaisista kirjoituksista, joiden laatijaan pystyn jollain tasolla samaistumaan. Lähempänä omaa ikääni olevat kirjoittajat innoittavat eniten, kun ollaan täällä ”senioriosastolla” eikä terveyskään ole enää kuin nuorilla tytöillä.

Vaikka sanan ”kuuri” mainitsinkin, niin sellaiselle en kuitenkaan ole varsinaisesti ryhtynyt. Ei ole tälla kertaa nettivalmennusta ostettuna enkä ole asettanut itselleni järisyttäviä tavoitteita. Terveys edellä mennään, ja sen vuoksi muutama kilo saisi kadota vyötäröltä. Sydänystävällistä ruokaa vatsaan ja hikeä pintaan! Liikuntarajoitteestani huolimatta käyn edelleen säännöllisesti kahdesti viikossa PT Olivier’n käskytettävänä. Olemme lyhentäneet treenit 45 minuuttiin, sillä yläkroppaa ei treenata kevyttä mobilisointia lukuunottamatta. Fyssarikäynnit kahdesti viikossa ja päivittäinen kotijumppa olkapäälle – nämä tulevat vielä pitkään olemaan seuranani.

Ruokapuolella ykköstavoitteena on lisätyn sokerin ja makeiden herkkujen välttäminen. Sokerihiiri olen aina ollut, joten nyt ei ole kyseessä joulun övereistä toipuminen, vaikka sekin siellä taustalla kummittelee. Lasi punaviiniä illalla jääköön, se on minun nautintoni.

Varasin itselleni viikon päähän kolmen päivän kylpyläreissun saadakseni omaa aikaa ja ladatakseni akkuja tässä vaikeassa elämäntilanteessa. Ohjelmassa on kävelyä metsässä, rauhallista liikuntaa ja tietenkin allasosasto saunoineen ja altaineen. Sokerina pohjalla (pun intended) ihania hoitoja sekä luomutuotteista koostettu vegaaniruokavalio. Tuosta viikonlopusta toivon sellaista hyvänolontunnetta, joka kantaisi pitkälle kevääseen 😄.

Ruokavalio on osa kylpylän tarjoamaa Detox-pakettia. Valittavana oli muitakin ohjelmia, mm. laihdutusta, stressinpoistoa ja hiljentymistä ja jopa viikon pituinen Media Detox – tämä kylpylä on todella ajan hermolla! Kuhunkin pakettiin kuuluu teemaan soveltuvat hoidot ja ravintoasiantuntijan laatima ruokavalio. Toki kylpylään voi tulla myös pelkästään yöpymään ja käyttämään allasosastoa.

Lehdistössä ja somessa on juuri nyt kirjoitettu paljon detox-kuurien vaarallisuudesta ja hyödyttömyydestä. Apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa myydään kovaan hintaan mehuja, jota juomalla elimistö muka puhdistuu kuonasta ja myrkyistä. Peräsuolihuuhtelut ja paastot kuuluvat nekin monen ohjelmaan kerran tai pari vuodessa. Olen joskus opiskeluaikoina paastonnut Vogelin valmispaketilla, muistaakseni neljä päivää (+paastoon laskeutuminen ja sieltä poistuminen). En muista kokemuksen olleen huono, mutta sen uusiminen ei sen koommin ole kiinnostanut.

Nyt edessä oleva detox on hyvin luonnollinen eikä edes radikaali. Kyseessä on siis kolme päivää vegaanisia aterioita. Lisäksi kehoitetaan juomaan paljon nesteitä, tarjolla on vesiä ja yrttiteetä. Ruoansulatus lepää, olo kevenee ja sokerista irrottautuminen saa kaipaamansa alkusysäyksen. Ihmeitä en kolmessa päivässä odota ainakaan fyysisellä tasolla mutta laitankin toivoni erityisesti henkiseen puoleen.

Rauhaa, hiljaisuutta ja meditointia.
Kuvat La Clairiere -kylpylän Facebook-sivulta.