Terveys

All posts tagged Terveys

Kuin kala vedessä

Published 13.1.2017 by ainosalminen

Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat. Blogi on ollut jonkin sortin keskitalven horroksessa, mutta tästä se taas lähtee!

Joululoma tuli ja meni. Kinkkukiloja ei kertynyt, vaikka vähän herkuttelinkin. Liikuin jonkin verran, en kävelyä kummempaa mutta pimeästä vuodenajasta ja lumettomasta luonnosta huolimatta happihyppelyt olivat nautittavia. Sopii hyvin alkuvuoden teemaan,  kuntoilu ja elämäntaparemontit ovat taas SE juttu. Minun tammikuuhuni ei tällä kertaa kuulu ryhtiliike tai kiristely vaan ihan puskan takaa yllättäen löytynyt liikunnan ilo.

Keväällä vaihdoin salia ja tuttuun tapaani käytin sielläkin valmentajan palveluja. Treenit Julienin kanssa olivat rankkoja,  rautaa nostettiin miesmäisesti. Syksyllä Julien vaihtui Meghaniin, nuoreen ranskattareen jonka kanssa tein kehonpainotreeniä ja pilatesta. Mukavaa vaihtelua! Viimeisten maksettujen treenien jälkeen päätin kuitenkin olla uusimatta sopimusta. Halusin kokeilla, miten onnistuisin saamaan peffani ylös sohvasta ilman, että kalenterissa on merkintä treeneistä.

No, miten on sujunut? Kiitos hyvin! Olen tehnyt uuden yllättävän aluevaltauksen liikunnan saralla. Olen aloittanut uintiharrastuksen ja löytänyt samalla liikunnan ilon. Havahduin toissapäivänä töistä tultuani, että sohvaan heittäytymisen sijasta HALUSIN lähteä uimaan! Samalla tajusin, kuinka monesti olin lähtenyt salille vain ja ainoastaan sen vuoksi, että treffit valmentajan kanssa oli sovittu. Homma oli välillä aika takkuista, vaikka treenien jälkeen olikin voittajaolo. Olisi ehkä pitänyt jo aiemmin kokeilla muitakin lajeja ja tapoja harrastaa liikuntaa.

img_4848

Iloinen uimari!

Uskaltauduin uimahallille tammikuun alussa hyvän ystäväni seurassa. Lähihallini Pidal on tässä aivan naapurissa, pääkadun toisella puolella. Naurettavaa, etten ole siellä aikaisemmin käynyt kuin spa-osastolla, vaikka olen tässä kulmalla asunut jo yli kymmenen vuotta! Ero vanhoihin kokemuksiini uimahalleista, joissa kloori löyhkäsi ja sai silmät punottamaan, on huimaava. Taustalla soi letkeä poppi, neonvalot on himmennetty ja loppuillasta altaassa on hyvin tilaa. Pakollisen varusteena on uimalakki ja lisäksi hankin uimalasit. Ne vasta kätevät pelit ovatkin!

Tekniikkaa on vielä hieman hiottava, jotta uimisesta tulisi soljuvampaa. Saan neuvoja ystävältäni, joka käy parhaillaan aikuisten kertauskurssilla. Lajiin löytyy myös netistä käteviä tutoriaaleja, jos ei itse ehdi kurssille tai saa vinkkejä kavereilta.

Olo uintireissun jälkeen on taivaallinen. Illallinen on parasta olla valmiina odottamassa, sillä nälkä on kotiin palattua kova ja sitten alkaakin jo ihanan raukea väsymys tuntua koko kropassa. Silmät lupsuvat ja nukkumatti kutsuu. En muista koska olisin viimeksi niin makesti nukkunut kuin näiden uintireissujen jälkeen. Seuraavana päivänä vuoteesta pinkaisee ylös notkea emäntä, toista oli (liian?) kovien lihastreenien jälkeen. Monipuolinen laji tämä uinti, lihashuoltoakin tulee siinä ihan itsestään mukana.

Salikortti on toistaiseksi voimassa huhtikuun loppuun, joten sielläkin tulee varmaan vielä käytyä. On mukavaa mennä ja harrastaa vapaasti ja mielitekojaan seuraten. Tällä viikolla on tullut liikuntakalenteriin toistaiseksi kolme merkintää: maanantaina lounastunnilla kollegoiden kanssa tunnin rivakka kävely, keskiviikkona 40 minuuttia uintia ja tänään perjantaina salilla ohjattu puolen tunnin venyttely. Vielä on viikonloppu aikaa vaikkapa ulkoilla tai kenties lähteä kokeilemaan pitkästä aikaa joogaa, jos luvatut lumimyrskyt nyt todella iskevät Luxemburgiin eikä ulos ole asiaa.

Vierivä kivi ei sammaloidu – olkoon tämä ohjenuorani!

 

Näissä maisemissa kävelin maanantaina – luonto on Luxemburgissa aina lähellä.

Hei me treenataan!

Published 7.5.2016 by ainosalminen

Liittymislahjana pyyheliinasetti ja muuta pientä kivaa 😊

Huh huh, onpa taas pitkästä aikaa lihakset ihanan kipeät treenistä. Tähän laiska emäntä tarvitsi taas ulkopuolista apua. Sali on nyt vihdoin vaihtunut, samoin uusi valmentaja on testissä.

Kuten taannoin kerroin, maaliskuun lopussa päättyi taas yksi jakso treenihistoriassani. Aloitin treenaamisen Luxemburgissa vuonna 2003 ja ensimmäiset kuukaudet kävin kunnon äijäsalilla, missä moni kundi valmentautui kisoihin ja meininki oli muutenkin aika testosteronin katkuista. Mitään pahaa sanottavaa tuosta  De Muskelkueder -salista ei ole sanottavaa, mutta kaipasin vähän erilaista ilmapiiriä.

Seuraavana vuonna vaihdoinkin Passage Fitness First -ketjun salille Sandweileriin, missä valmentajanani toimi temperamentikas italialaisranskalainen Nicole. Tultiin alkuun hyvin toimeen ja kaveerattiin salin ulkopuolellakin. Pikkuhiljaa aloin nähdä Nicolen persoonan (erittäin) ikäviäkin puolia, ja kun treenitkin menivät välillä enemmän höpöttelyn kuin hikoilun puolelle, päätin lopettaa valmennussuhteen.

Sandweilerista siirryin saman ketjun toiselle salille lähelle kotiani ja palkkasin valmentajakseni jo Sandweilerin ryhmäliikuntatunneilta tutun Olivier’n. Hänen kanssaan tykkäsin treenata, välillä nostettiin rautaa oikein kunnolla, maastavetoa 100kg ja kyykkyjä 80 kg painoilla. Sitten siirryttiin crossfit-tyyliseen harjoitteluun ja aina talven korvalla Olivier huolehti siitä, että jalat ovat kunnossa laskettelulomaa varten. Olivier’n lomien aikaan oli paikalla aina joku muu pätevä valmentaja, joka otti minut huomaansa. Seitsemän vuoden aikana sali vaihtoi nimeä ja omistajaa parikin kertaa, mutta vasta tämä viimeinen muutos oli sen verran radikaali ja tympeä, että minäkin lopulta päätin sieltä lähteä.

Uusi valmentaja, uusi sali 😊

Uuden salin etsintä ei lopulta ollut kovinkaan hankalaa. Koska tärkein kriteeri oli sijainti, osui valintani Ellipse Fitnessiin. Sali on romanialaisten omistuksessa ja itäeurooppalaista silmää taitaa kovasti viehättää bling bling. Kattolamput kimaltelevat ja diskopallot vilkkuvat, sisustuksessa on kitchiä vähän liikaakin. Salilta löytyy sauna, hammam ja poreallas ja tietenkin myös hyvin varusteltu sali, jossa irtopainonurkkaus on tosin melko pieni. Ryhmäliikuntaa on tarjolla kolmessa salissa, pilatesta, boot campia ja spinning-pyöräilyä. Täällä ei testosteroni käryä eikä hiki haise. Kaikki on kovin eleganttia ja fiiniä. Taas kerran erilainen sali entiseen verrattuna!

Olen pyrkinyt käymään salilla ruuhka-aikojen ulkopuolella, sillä en halua taistella elintilastani muiden kanssa ja jonottaa laitteisiin. Nyt kevätkelien saavuttua vihdoinkin Luxemburgiinkin menen tosin mieluummin metsään kuin polkemaan kuntopyörää. Lihastreenejä varten otin kokeilumielessä kymmenen kerran paketin Julian-nimiseltä nuorelta (ja komealta) mieheltä. Hän on itsekin vasta aloittanut työskentelyn Ellipsessä. Hän on sertifioitu valmentaja ja kokemustakin hänellä on jo runsaasti.

Eilen tavattiin ensimmäisen kerran ja tehtiin koko kropan treeni perusliikkeillä. Yläkroppa on edelleen minulle ongelma tuon olkapäävamman takia. Mutta niin vaan on edistystä tapahtunut, että pystyin punnertamaan! En toki vielä niitä perinteisiä lattiasta ylös -punnerruksia, vaan kolmen steppilaudan tornia vasten. Treeni oli tehokas, tänään tuntuu lihaksissa. Julien oli oikein miellyttävä kaveri, meillä synkkasi hyvin ja ostin talon tarjoaman ensimmäisen valmennuksen päälle  kymmenenen kerran paketin. Kaksi kertaa viikossa viiden viikon ajan – sitten katson, miten siitä eteenpäin.

Pukuhuoneesta ei valittamista löydy!!

Treenikuviot uusiksi

Published 13.3.2016 by ainosalminen


Kevätaurinko houkuttelee taas ulos viikkoja kestäneen sumuisen ja sateisen kauden jälkeen. Viikonloppuisin on ihanaa lähteä metsään, pelkällä kävelyllä saa jo sykkeen nousemaan, kun maasto on täällä niin vaihtelevaa. Luonnon heräämistäkin pystyy seuraamaan lähietäisyydeltä: metsäkukat kukkivat, linnut laulavat ja maaperä kuivuu eikä askel enää lipsu mutavellissä. Aamuin illoin autoilevalle nämä hetket ulkoilmassa ovat kullan kalliita. Kohta päivätkin jo pidentyvät sen verran, että metsään pääsee myös työpäivän päätteeksi.

Näitä kävelyjä yritänkin lisätä viikkoihini, sillä juuri nyt on tärkeää, etten jää soffan uumeniin. Muutosta on näet tapahtunut yksityiselämän lisäksi myös treenirintamalla. Sielläkin olen ”menettänyt” sparraajani. Omavalmentajani Olivier nimittäin päätti uransa liikunnan parissa ja siirtyi ihan muihin töihin. Kuntosalini myytiin pari vuotta sitten halpaketjulle, ja muutos ei ollut kaikkien makuun. Hinnat alenivat ja kuukauden treenit maksavat 20 euroa, kun tekee vähintään vuoden sopimuksen. Sisäänvetotarjouksilla saa vielä muutaman etukuukauden lähes ilmaiseksi. Suihkusaippuat, solariumit, paikalla päivystänyt salivastaava, satunnaiset hedelmätarjoilut ja muut enemmän tai vähemmän tärkeät jutut … all gone! Asiakaskunta on muuttunut ja salin siisteys kärsinyt. Laitteet narisevat ja kitisevät huollon ja rasvauksen puutteessa, ketään ei enää kiinnosta. Maksukykyisistä moni on äänestänyt jaloillaan ja lähtenyt treenaamaan muualle. Juuri nämä asiakkaat käyttivät myös omavalmentajien palveluja. Olivier’lle asiakkaita ei enää riittänyt. Pikkupojan isänä hänen oli etsittävä varmempaa toimeentuloa.

Vaikka harmittelinkin pitkän ja antoisan valmennussuhteen päättymistä, havaitsin sen olevan minulle kenties hyväkin juttu. Olinhan itsekin jo pidempään kärsinyt salin ilmapiirin muutoksesta. En edes käynyt siellä enää itsekseni laisinkaan, vain viikkotreeneissä valmentajani kanssa. Niinpä irtisanoin sopimukseni, joka päättyy maaliskuun lopussa. Siihen saakka treenaan Big Benin kanssa,  pätevä ja sympaattinen kaveri hänkin!

Olivier ja Benjamin – girl’s best friends 😊

Tukena tämän ylimenokauden aikana on myös Lifted-valmennus. Syksyllä jouduin perumaan sen olkapäävamman takia. Vaikka en vieläkään ole kunnossa, enkä pysty punnerrusliikkeitä tai joogaa suorittamaan, lähdin mukaan juuri mentaalisen tuen vuoksi. Pahimmassa tapauksessa olisin muuten joutunut lykkäämään osallistumistani ensi vuoteen.

Toinen oljenkorteni on Training Apps. Sieltä saan maksutta päivittäin minitreenin, jota voin hyödyntää joko kotona tai sitten uudella salilla, kunhan sellaisen löydän. Sovelluksesta löytyy myös erilaisia spesifisempiäkin treeniohjelmia maksua vastaan. Tuleva salini lienee joko Pidal, Coque tai Ellipse. Kaikki ovat joko kodin tai työpaikan lähellä. Kaksi ensimmäistä ovat vieläpä uimahallien yhteydessä, mikä ei olisi ollenkaan huono juttu! Näihin paikkoihin yritän ehtiä käydä tutustumassa mitä pikimmin.

Nyt kuitenkin metsään! Aurinko paistaa ja on ihana sunnuntai 🙂 

Ajatuksia tulevasta

Published 15.1.2016 by ainosalminen

Talvi on tullut Luxemburgiin.

 ”Suru sydämessä on paha juttu samoin kuin huolet. Ne kutistavat sydän-polon rusinaksi ja se on musertava, hirveä tunne. Minua auttaa kaksi asiaa. Toinen on liikunta, joka sekä ehkäisee että poistaa pahaa oloa. Toinen on ajatus juuri tästä hetkestä. Kuta pahempi olo, sitä tarkemmin puristan itseni ajattelemaan juuri käsillä olevaa sekuntia. Yleensä huolet ovat pelkoa ja pelko on jossain edessäpäin. Ei kannata pelätä asioita, joista ei voi olla varma, tulevatko ne tapahtumaan.”

Tämä on suora lainaus Hanna Sumarin blogista. Kirjoitus osui oman elämäni ytimeen, vaikka aiheena Hannalla ei ollut sydänsurut, vaan sydänystävällinen elämäntapa. Sellaista minäkin yritän noudattaa, kartuttaa elinvuosia ja niiden laatua. Kohtuu kaikessa -elämää, joskin parantamisen varaa aina löytyykin. Reipastun aina välillä muutamaksi päiväksi, keittelen porkkanat ja parsakaalit. Paistan broileria ja ahventa. Nappaan välipalaksi muutaman pähkinän. Sitten taas tulee stressiä, surullisia ajatuksia, välinpitämättömyyttä itseään kohtaan, hälläväliä -fiilis. Terveellinen ateria korvautuu makean mussuttamisella. Illalla punkkupullo houkuttaa enemmän kuin täysjyväpasta. Sohva pitää otteesaan, eikä lenkille tule lähdettyä.

Ei surukaan ole sydämelle hyväksi. Sureminen, itkeminen ja pohjalla käyminen ovat kyllä välillä hyvinkin katarttisia kokemuksia, mutta niissä rypeminen ja niihin liittyvät ravitsemukselliset lieveilmiöt eivät pidemmän päälle hyvää ennusta. Voisihan sitä yrittää ponnistaa pintaa kohti, vaikka ei olisi ihan pohjalla vielä käynytkään, vai mitä? Miettiä, mikä tässä pelottaa ja miksi ajatukset kiertävät kehää.

Ikäkriisin oireita tässä ainakin on. Enää ei ole nuoruutta elettäväksi eikä aikaa tuhlattavaksi. Silti pitäisi aloittaa alusta rakentamaan jotain uutta. Sinkkumarkkinat ovat aika lohduttomat tässä vaiheessa elämänkaarta, minusta tuntuu. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä. Osa ikäisistäni miehistä on jo rupsahtaneita ja ne nuorekkaammat suuntaavat katseensa nuorempiin naisiin. Pitääkö minun tehdä samoin ja ryhtyä katselemaan nuorempia, alkaa puumaksi? Vaihdevuodet kurkkivat ovella, rupsahdan, ehkä. Mitähän sillä saralla on edessä? Kontrolloimattomia kuumia aaltoja ensitreffeillä?

Mitä enemmän ajattelen näitä asioita sitä enemmän rimakauhu nostaa päätään. Välillä kyllä naurattaakin ihan holtittomasti.

Soitin hyvälle ystävälleni, ja hän antoi oivan neuvon. Ei ladellut latteuksia vaan sanoi ”Aino, sun on nyt ajateltava, mikä on sulle parasta. Kerran sä vielä sanot itsellesi, että tämä ero kaikessa kauheudessaan oli helvetin hyvä juttu”.

Niin, mikä minulle nyt sitten olisi parasta?

Kivojen asioiden tekeminen. Leffailta, hyvä kirja sohvan nurkassa, viikonloppu kylpylässä. Tarttuminen ongelmiin, päätösten tekeminen ja konkreettisten muutosten toteuttaminen on juuri sitä parasta terapiaa. Saattaapa siihen kuulua aktiivinen seuran hakukin. Kun sitä aikaa ei todellakaan ole tuhlattavaksi.

 

Ei tammikuuta ilman kuuria

Published 10.1.2016 by ainosalminen


Alokas Aino ilmoittautuu palvelukseen eli ikuisuusprojektin äärellä taas kerran. Vuodesta toiseen, olipa tammikuu tai ei. Tipattomalle en aio, muuten pientä ryhtiliikettä olisi hyvä saada tämän maallisen tomumajan ylläpitoon. Useimmiten tuntuu, että kuureista vöyhöttämiseen riittää puhtia, mutta toteutuksen kanssa on toisin. Tulee lipsahduksia ja tekosyitä. Liikunta on aavistuksen verran haastavaa jäätyneen olkapään kanssa, mutta enempi sekin on tekosyy kuin aito ongelma. Alkuviikosta kärsin pari päivää huterasti olosta ja epäilinkin, että vanha viholliseni asentohuimaus nostaa päätään. Taisi olla kyseessä pelkkä niskajumi tai stressireaktio, sillä keskiviikkona ei huimannut eikä oksettanut enää. Lauantaiaamuna sitten heräsin vilustumisoireiden kanssa, joten olen ottanut viikonlopun rauhallisesti ja juonut sitruuna-inkivääriteetä vällyjen alla.

Tämä juttu on vain yksi monista blogimaailman kirjoituksista alkuvuoden kiristelykuureista ja kunnonkohotusprojekteista. Parhaimmillaan niitä onkin ihan kiva lukea ja inspiroitua niistä. Itse saan buustia sellaisista kirjoituksista, joiden laatijaan pystyn jollain tasolla samaistumaan. Lähempänä omaa ikääni olevat kirjoittajat innoittavat eniten, kun ollaan täällä ”senioriosastolla” eikä terveyskään ole enää kuin nuorilla tytöillä.

Vaikka sanan ”kuuri” mainitsinkin, niin sellaiselle en kuitenkaan ole varsinaisesti ryhtynyt. Ei ole tälla kertaa nettivalmennusta ostettuna enkä ole asettanut itselleni järisyttäviä tavoitteita. Terveys edellä mennään, ja sen vuoksi muutama kilo saisi kadota vyötäröltä. Sydänystävällistä ruokaa vatsaan ja hikeä pintaan! Liikuntarajoitteestani huolimatta käyn edelleen säännöllisesti kahdesti viikossa PT Olivier’n käskytettävänä. Olemme lyhentäneet treenit 45 minuuttiin, sillä yläkroppaa ei treenata kevyttä mobilisointia lukuunottamatta. Fyssarikäynnit kahdesti viikossa ja päivittäinen kotijumppa olkapäälle – nämä tulevat vielä pitkään olemaan seuranani.

Ruokapuolella ykköstavoitteena on lisätyn sokerin ja makeiden herkkujen välttäminen. Sokerihiiri olen aina ollut, joten nyt ei ole kyseessä joulun övereistä toipuminen, vaikka sekin siellä taustalla kummittelee. Lasi punaviiniä illalla jääköön, se on minun nautintoni.

Varasin itselleni viikon päähän kolmen päivän kylpyläreissun saadakseni omaa aikaa ja ladatakseni akkuja tässä vaikeassa elämäntilanteessa. Ohjelmassa on kävelyä metsässä, rauhallista liikuntaa ja tietenkin allasosasto saunoineen ja altaineen. Sokerina pohjalla (pun intended) ihania hoitoja sekä luomutuotteista koostettu vegaaniruokavalio. Tuosta viikonlopusta toivon sellaista hyvänolontunnetta, joka kantaisi pitkälle kevääseen 😄.


Ruokavalio on osa kylpylän tarjoamaa Detox-pakettia. Valittavana oli muitakin ohjelmia, mm. laihdutusta, stressinpoistoa ja hiljentymistä ja jopa viikon pituinen Media Detox – tämä kylpylä on todella ajan hermolla! Kuhunkin pakettiin kuuluu teemaan soveltuvat hoidot ja ravintoasiantuntijan laatima ruokavalio. Toki kylpylään voi tulla myös pelkästään yöpymään ja käyttämään allasosastoa.

Lehdistössä ja somessa on juuri nyt kirjoitettu paljon detox-kuurien vaarallisuudesta ja hyödyttömyydestä. Apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa myydään kovaan hintaan mehuja, jota juomalla elimistö muka puhdistuu kuonasta ja myrkyistä. Peräsuolihuuhtelut ja paastot kuuluvat nekin monen ohjelmaan kerran tai pari vuodessa. Olen joskus opiskeluaikoina paastonnut Vogelin valmispaketilla, muistaakseni neljä päivää (+paastoon laskeutuminen ja sieltä poistuminen). En muista kokemuksen olleen huono, mutta sen uusiminen ei sen koommin ole kiinnostanut.

Nyt edessä oleva detox on hyvin luonnollinen eikä edes radikaali. Kyseessä on siis kolme päivää vegaanisia aterioita. Lisäksi kehoitetaan juomaan paljon nesteitä, tarjolla on vesiä ja yrttiteetä. Ruoansulatus lepää, olo kevenee ja sokerista irrottautuminen saa kaipaamansa alkusysäyksen. Ihmeitä en kolmessa päivässä odota ainakaan fyysisellä tasolla mutta laitankin toivoni erityisesti henkiseen puoleen.

Rauhaa, hiljaisuutta ja meditointia.
Kuvat La Clairiere -kylpylän Facebook-sivulta.

Ruokavaliosta ja terveydestä

Published 23.11.2015 by ainosalminen


Aina ei ole helppoa noudattaa kirjaimellisesti tiettyä ruokavaliota, vaikka tietäisi sen olevan itselleen ja terveydelleen hyväksi. Kun verenpainemittaukset näyttivät samoja hieman korkeita lukemia kuin viime vuonnakin eikä kolesterolitasokaan ollut alentunut, on taas pohdinnan paikka. Vaikka kaikkia lukemia ei välttämättä saisikaan ihannetasolle pelkällä ruokavaliolla (DASH-ruokavaliosta olen kirjoittanut jo aiemmin), kun geeneissäkin lienee vikaa, joudun toteamaan, että parantamisen varaa olisi elämäntapojen viilaamisessa. Lääkkeitä ei vieläkään määrätty, mutta tästä ei ole arvojen enää varaa huonontua.

Suolan vähentämisessä olen onnistunut mielestäni hyvin. Satunnaisten ravintola-annosten lisäksi vain lounaat työpaikkaruokalassa ovat kotiruoasta poiketen ns. normaalisuolaisia. Lounaita kertyy viikossa neljä tai viisi ja ravintolassa syön keskimäärin kerran viikossa. Kaikki muut ateriat ovat kotona tehtyjä ja siis ilman lisättyä suolaa. Turhan usein tulee kuitenkin ahmittua pastaa (eikä aina edes niitä täysjyväisiä vaihtoehtoja) ja naposteltua sokeriherkkuja.

Nyt olisi aika myös kannustaa itseään useammin sydänystävällisille kävelylenkeille. Niihin voi halutessaan yhdistää meditointia eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla 🙂 Myös uimaan olisi hyvä ehtiä viikottain. Hyvää liikuntaa sekin ja erityisen tarpeellista nyt myös olkapään kuntoutukseen. On sanottava, ette ole hyvä uimari lainkaan. Sen lisäksi inhoan klooriveteen menemistä. Pukuhuoneissa myös käy välillä ilmi, ettei kaikilla altaaseen menijöillä ole samalainen käsitys hygieniasta, kuin itselläni.

No, olen luvannut olkapäälleni, että ainakin yritän. Ensi viikonloppuna siis ensin ostoksille uimapukua ja -lakkia hankkimaan ja sitten lähiuimalaan. Se onneksi on ihan kivenheiton päässä. Ehkä aluksi aloitan spa-osaston merivesialtaasta ja saunoista, jos ei uimalan puoli houkuttele. Hyvää sekin varmasti tekee 🙂

Tässä vielä muutamia esimerkkejä viimeaikojen ruokailuista. Yläkuvassa herkulliset sushit ! Käytän vähäsuolaista soijakastiketta. Tavanomaisten 16%:n sijasta siinä on VAIN 7% suolaa! Ok, myönnetään, että sushi-illallinen ei mahdu ”vähäsuolaisen kotiruoan” kategoriaan, vaikka olenkin ottanut tavaksi kastaa soijaan vain joka toisen suupalan! Yleensä noilta aterioilta myös puuttuvat vihannekset täysin 😦

Yllä sitruunalla ja inkiväärillä maustettua pastaa kotitekoisen ”gulassin” kera. Maut sopivat yhteen yllättävän hyvin! Vasemmalla parsakaalimunakas ja oikealla lihakeitto. Lihakeittoon laitoin isoon kattilaan yhden liemikuution kolmen sijasta. Omaan makuuni se riitti, mies mutristeli suutaan, mutta ei tohtinut valittaa 😀

Tässä kestosuosikkini tomaatti-mozzarellasalaatti. Basilikaa määrän tuplaaminen auttaa kummasti korvaamaan suolan. Eläinrasvoja tulee jonkin verran, ja se on ihan ok. Käytän ajoittain myös kookosrasvaa. Pääpaino rasvojen osalta on kuitenkin oliiviöljyssä, pähkinöissä ja siemenissä sekä avokadoissa. Romanesco-kaalin höyrytän kokonaisena, se komistaa ruokapöydän ja sen kaunis muoto tulee näin hyvin esille. Sama valmistustapa toimii myös klassiseen kukkakaaliin. Sitäkin on saatavana eri väreissä. Kannattaa vaihdella eri laatuja ja variantteja, niin ei pääse kyllästymään!!

Hyvä ruoka, parempi mieli 👍

Sairaskertomus

Published 17.11.2015 by ainosalminen

 

Liekö parlamentissa vieraillut Espanjan komea kuningas syynä horjumiseeni rappusissa 🙂

Muistanette elokuisen tapaturman, kun epähuomiossa ajoin pyörällä suoraan päin rautaista tolppaa ja pääsin vasenta rannetta riiputtaen ambulanssilla ensiapuun.

Ranne on toipunut, vaikka ihon alta löytyy vieläkin arkoja kohtia. Siinä hässäkässä tuli ensiavussa huolehdittua vain vasemmasta kädestä, jonka päälle kaaduin. Pari päivää onnettomuuden jälkeen oikea olkapää alkoi vihoitella. Kävin sen takia lääkärissä, sain lähetteen röntgeniin ja ekografiaan, joista ei löytynyt mitään selitystä kivuille. Olkapää oli  röntgenlääkärin diagnoosin mukaan oikein hyvässä kunnossa ikäisekseen. Lääkäri määräsi fysioterapiaa, jossa ehdin käydä 12 kertaa.

Samanaikaisesti osallistuin Lifted-valmennukseen kivuista huolimatta siinä määrin kuin pystyin. Koska materiaalia ja opittavaa oli paljon, pyrin keskittymään kaikkeen muuhun kuin fyysisiin suorituksiin. Kävin toki oman valmentajani kanssa treenaamassa, yläkroppaa tehtiin varovasti ja pienillä painoilla. Liikeradat olivat hieman rajoittuneet, mutta toivoa paremmasta oli. Valmennuksen muut osa-alueet saivatkin täyden huomioni: unen laadun parantaminen, henkisen kantin vahvistaminen, meditointi, tapojen muuttaminen ja uusien opettelu. Tunsin saavani rutkasti tietoa ja inspiraatiota. Ilmoittauduin jatkovalmennukseen, jossa jatkettaisiin entistäkin syvemmälle kaikilla eri osa-alueilla.

IMG_2663

Parlamentin terveysasemalla ensiapua saamassa.

Vaan kohtalo, sattuma tai miksi sitä itse kukin nimittää, tahtoi toisin. Uuden valmennuksen vasta alettua sotkeuduin omiin jalkoihini rappusissa, putosin pyllylleni ja kolautin sääriluuni. Siihen kohosi hetkessä puolikkaan tennispallon kokoinen kupla ja parissa päivässä koko nilkka oli verenpurkaumasta mustana. Sain ensiapua työpaikan sairaanhoitajalta: kylmäkääre, arnikageeliä ja särkylääkettä. Eikä siinä vielä kaikki! Tajutessani kaatuvani nappasin kiinni kaiteesta, ja käsi vääntyi ylös ja taakse ja olkapäästä – aivan, siitä jo ennestään kipeästä – vihlaisi ikävästi. Koko käsivarsi tärisi ja sormia pisteli.

Sairaanhoitajan kehotuksesta menin parin päivän päästä lääkärille tekemään tapaturmailmoituksen ja sain taas lähetteen kuvauksiin. Jouduin odottamaan tietokonetomografiaan pääsyä lähes kolme viikkoa. Päälleni en yrittänyt juuri muuta laittaa kuin paitapuseroita tai venyviä neuleita. Olkapää muistutti olemassaolostaan hyvinkin herkästi! Arjen toimet vaikeutuivat päivä päivältä. Onneksi siivooja käy viikoittain ja autossa on automaattivaihteet!

Olkapään desinfiointi ja punkteeraus suoritettu!

TT-artroskopia varjoaineen kera sujui hienosti, radiologian osaston henkilökunta oli osaavaa ja ystävällistä. Tämän viikon maanantaina pääsin vihdoin olkapääspesialistin pakeille kuulemaan diagnoosia: nivelmaljaa kiertävässä pehmytkudoksessa on repeytymä ja pala rustoakin on irronnut. Tämä saatetaan joutua leikkaamaan. Ei kuitenkaan vielä, sillä ensin on hoidettava olkapää liikkuvaksi, sillä tällä välin se oli päässyt jäätymään! Edessä on nyt 3 – 6 kk fysioterapiaa, kotijumppaa päivittäin ja suositus käydä altaassa tekemässä uintiliikkeitä mahdollisimman usein. Huokaus! Ei siis muuta kuin täysillä projekti käyntiin.

Lifted-valmennusta olen kehunut monelta kantilta. Nyt kehuihin on lisättävä vielä yksi. Pyysin saada siirtää osallistumiseni keväällä alkavalle kurssille, tai pahimmassa tapauksessa sitä seuraavalle, tilanteestani riippuen. Tämä sujui ongelmitta, ja sain pojilta vielä oikein kannustavia viestejäkin. Maksamani hinta pysyy myös samana siinäkin tapauksessa, että tulevat valmennukset olisivat kalliimpia. Lifted ❤

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin