Treeni

All posts tagged Treeni

Juoksuaika

Published 25.3.2017 by ainosalminen

IMG_0534

Uudet ihanat tossut maastojuoksuun.

Uusi yllättävä harrastus, taas!! Kyllä vain. Tämä vuosi tuntuu olevan täynnä muutoksia, isoja ja pieniä. Laskettakoon tämä nyt niihin pieniin, vaikka mieluusti sanoisin, että kyseessä on pieni askel ihmiskunnalle mutta suuri harppaus Ainolle. Olen aloittanut juoksemisen. Olen liittynyt Luxemburgin kaduilla ja metsissä kirmailevien monenkirjavaan joukkoon.

Aivan kuin uinninkin aloittamisen kanssa, tässäkin tarvittiin kaverin kannustusta. Hölkkäävä herrasmiesystäväni on kanssani samaa ikäluokkaa, vyötäröllä hieman ylimääräistä, pitkät työpäivät ja kiireinen aikataulu. Meillä on siis paljon yhteistä 😊 Hän kertoi halunneensa kohottaa kuntoaan aikatauluongelmista huolimatta ja oli laittanut rohkeasti kellon soittamaan pari kertaa viikossa tuntia aikaisemmin. Siitä se oli lähtenyt. Mies, joka inhosi juoksemista ja hengästyi helposti, pakotti itsensä ensimmäisinä viikkoina veren maku suussa metsäpoluille. Säännöllisyys ja sitkeys on palkittu. Helpoiksi muuttuneiden kympin lenkkien päätteeksi palkintona on voittajaolo ja kurissa pysyvät kilot.

Näin hänen tapauksessaan paljon yhtymäkohtia omiin kokemuksiini juoksemisesta. Jos hän pystyi tekemään juoksemisesta itselleen harrastuksen, niin suomalaisella sisulla kykenisin siihen minäkin. Siis tuumasta toimeen! 

IMG_0474

Hmmm, mihinkäs sitä tänään juoksisi?

Jotkut raamit tälle touhulle oli kuitenkin saatava. Mitenkäs sellainen sohvaperunan juoksukoulu? Aloitetaan kävelemällä ja jo parissa kuukaudessa menee kevyesti vitosen lenkki. Ei, ei. Olenhan minä alkuvuoden kävellyt ja uinut säännölliseti, monivuotisesta treenitaustasta puhumattakaan. Ei tässä nyt mitään aloittelijoita olla! Älypuhelimen juoksusovellus ehdotti neljää treenikertaa viikossa ja lupasi, että 16 viikon kuluttua pystyn juoksemaan 10 km lenkin.

Innostuin tästä kovasti. Sen osaankin hyvin, innostumisen siis. Toinen, minkä osaan, on varustelu. Tunnustaudun tekstiiliurheilijaksi. State of the art -vermeet on tullut tähän ikään mennessä hankittua jo aika moniin lajeihin. Kahvakuulat pölyttyvät autotallin nurkassa ja lasketteluvaatteet ovat ikuisessa kesäsäilössä vaatekaapin perukoilla. Painonnostohanskoja ja rannesuojia löytyy laatikon pohjalta.

Arvaatte varmaan, miten tässä kävi. Niinpä niin, minkäs ihminen luonteelleen voi… Istuntoviikon päätteeksi suuntasin juoksuharrastajien ykkösliikkeeseen Strasbourgissa. Saaliina kahdet uudet tossut. Yhdet maastojuoksuun, toiset maantiejuoksuun. Palvelu oli loistavaa. Myyjä tunsi asiansa ja myös tällaisen keski-ikäisen ihmisen erityistarpeet. Olin jo kerran ehtinyt juoksemaan kadulla vanhoilla tossuilla ja tunsin sen heti polvissani. Testattuani uudet tossut samoissa olosuhteissa, en voinut kuin huokaista helpotuksesta. Jopa minun polvillani on mahdollista juosta kovalla alustalla, kiitos oikeiden varusteiden.

IMG_0463

Juoksun vihaajasta iloiseksi lenkkeilijäksi -transformaatio.

Pyrin käyttämään juoksuohjelmaa viitteellisenä. Neljä lenkkiä viikossa olisi todellakin liikaa. Aion tyytyä kahteen tai kolmeen. Uimaankin pitää ehtiä ja tekemään rauhallisia kävelylenkkejä. Kohtuu kaikessa niin polvet kiittävät. Varioin lenkkien pituuksia ja pisimmät teen metsässä pehmeällä alustalla. Vielä joudun kävelemään pahimmat ylämäet, mutta hiljaa hyvä tulee. Olen aika ylpeä itsestäni ja voin jo todeta pientä edistystä tapahtuneen. Meno on kepeämpää.

Aivan kuten uintiharrastuksen aloittaessani totesin, tärkeintä on liikkua ja pitää siitä, mitä tekee. Minä pidän tästä uudesta aluevaltauksestani. Samalla iloisella motivaatiolla lähden niin lenkille kuin uimahallillekin. Lajit täydentävät toisiaan, ja uinti auttaa myös palautumaan. Kevätkunto on toivottavasti kohdillaan toukokuussa, sillä muiden kiireiden lisäksi silloin on edessä muutto. Kyllä! Uusi asunto on löytynyt ja on aika pakata ja jättää jäähyväiset tälle monivuotiselle kodilleni.

Aika haipakkaa, toivottavasti pysytte menossa mukana!

IMG_0502

Kenkäostoksilla.

Hei me treenataan!

Published 7.5.2016 by ainosalminen

Liittymislahjana pyyheliinasetti ja muuta pientä kivaa 😊

Huh huh, onpa taas pitkästä aikaa lihakset ihanan kipeät treenistä. Tähän laiska emäntä tarvitsi taas ulkopuolista apua. Sali on nyt vihdoin vaihtunut, samoin uusi valmentaja on testissä.

Kuten taannoin kerroin, maaliskuun lopussa päättyi taas yksi jakso treenihistoriassani. Aloitin treenaamisen Luxemburgissa vuonna 2003 ja ensimmäiset kuukaudet kävin kunnon äijäsalilla, missä moni kundi valmentautui kisoihin ja meininki oli muutenkin aika testosteronin katkuista. Mitään pahaa sanottavaa tuosta  De Muskelkueder -salista ei ole sanottavaa, mutta kaipasin vähän erilaista ilmapiiriä.

Seuraavana vuonna vaihdoinkin Passage Fitness First -ketjun salille Sandweileriin, missä valmentajanani toimi temperamentikas italialaisranskalainen Nicole. Tultiin alkuun hyvin toimeen ja kaveerattiin salin ulkopuolellakin. Pikkuhiljaa aloin nähdä Nicolen persoonan (erittäin) ikäviäkin puolia, ja kun treenitkin menivät välillä enemmän höpöttelyn kuin hikoilun puolelle, päätin lopettaa valmennussuhteen.

Sandweilerista siirryin saman ketjun toiselle salille lähelle kotiani ja palkkasin valmentajakseni jo Sandweilerin ryhmäliikuntatunneilta tutun Olivier’n. Hänen kanssaan tykkäsin treenata, välillä nostettiin rautaa oikein kunnolla, maastavetoa 100kg ja kyykkyjä 80 kg painoilla. Sitten siirryttiin crossfit-tyyliseen harjoitteluun ja aina talven korvalla Olivier huolehti siitä, että jalat ovat kunnossa laskettelulomaa varten. Olivier’n lomien aikaan oli paikalla aina joku muu pätevä valmentaja, joka otti minut huomaansa. Seitsemän vuoden aikana sali vaihtoi nimeä ja omistajaa parikin kertaa, mutta vasta tämä viimeinen muutos oli sen verran radikaali ja tympeä, että minäkin lopulta päätin sieltä lähteä.

Uusi valmentaja, uusi sali 😊

Uuden salin etsintä ei lopulta ollut kovinkaan hankalaa. Koska tärkein kriteeri oli sijainti, osui valintani Ellipse Fitnessiin. Sali on romanialaisten omistuksessa ja itäeurooppalaista silmää taitaa kovasti viehättää bling bling. Kattolamput kimaltelevat ja diskopallot vilkkuvat, sisustuksessa on kitchiä vähän liikaakin. Salilta löytyy sauna, hammam ja poreallas ja tietenkin myös hyvin varusteltu sali, jossa irtopainonurkkaus on tosin melko pieni. Ryhmäliikuntaa on tarjolla kolmessa salissa, pilatesta, boot campia ja spinning-pyöräilyä. Täällä ei testosteroni käryä eikä hiki haise. Kaikki on kovin eleganttia ja fiiniä. Taas kerran erilainen sali entiseen verrattuna!

Olen pyrkinyt käymään salilla ruuhka-aikojen ulkopuolella, sillä en halua taistella elintilastani muiden kanssa ja jonottaa laitteisiin. Nyt kevätkelien saavuttua vihdoinkin Luxemburgiinkin menen tosin mieluummin metsään kuin polkemaan kuntopyörää. Lihastreenejä varten otin kokeilumielessä kymmenen kerran paketin Julian-nimiseltä nuorelta (ja komealta) mieheltä. Hän on itsekin vasta aloittanut työskentelyn Ellipsessä. Hän on sertifioitu valmentaja ja kokemustakin hänellä on jo runsaasti.

Eilen tavattiin ensimmäisen kerran ja tehtiin koko kropan treeni perusliikkeillä. Yläkroppa on edelleen minulle ongelma tuon olkapäävamman takia. Mutta niin vaan on edistystä tapahtunut, että pystyin punnertamaan! En toki vielä niitä perinteisiä lattiasta ylös -punnerruksia, vaan kolmen steppilaudan tornia vasten. Treeni oli tehokas, tänään tuntuu lihaksissa. Julien oli oikein miellyttävä kaveri, meillä synkkasi hyvin ja ostin talon tarjoaman ensimmäisen valmennuksen päälle  kymmenenen kerran paketin. Kaksi kertaa viikossa viiden viikon ajan – sitten katson, miten siitä eteenpäin.

Pukuhuoneesta ei valittamista löydy!!

Treenikuviot uusiksi

Published 13.3.2016 by ainosalminen


Kevätaurinko houkuttelee taas ulos viikkoja kestäneen sumuisen ja sateisen kauden jälkeen. Viikonloppuisin on ihanaa lähteä metsään, pelkällä kävelyllä saa jo sykkeen nousemaan, kun maasto on täällä niin vaihtelevaa. Luonnon heräämistäkin pystyy seuraamaan lähietäisyydeltä: metsäkukat kukkivat, linnut laulavat ja maaperä kuivuu eikä askel enää lipsu mutavellissä. Aamuin illoin autoilevalle nämä hetket ulkoilmassa ovat kullan kalliita. Kohta päivätkin jo pidentyvät sen verran, että metsään pääsee myös työpäivän päätteeksi.

Näitä kävelyjä yritänkin lisätä viikkoihini, sillä juuri nyt on tärkeää, etten jää soffan uumeniin. Muutosta on näet tapahtunut yksityiselämän lisäksi myös treenirintamalla. Sielläkin olen ”menettänyt” sparraajani. Omavalmentajani Olivier nimittäin päätti uransa liikunnan parissa ja siirtyi ihan muihin töihin. Kuntosalini myytiin pari vuotta sitten halpaketjulle, ja muutos ei ollut kaikkien makuun. Hinnat alenivat ja kuukauden treenit maksavat 20 euroa, kun tekee vähintään vuoden sopimuksen. Sisäänvetotarjouksilla saa vielä muutaman etukuukauden lähes ilmaiseksi. Suihkusaippuat, solariumit, paikalla päivystänyt salivastaava, satunnaiset hedelmätarjoilut ja muut enemmän tai vähemmän tärkeät jutut … all gone! Asiakaskunta on muuttunut ja salin siisteys kärsinyt. Laitteet narisevat ja kitisevät huollon ja rasvauksen puutteessa, ketään ei enää kiinnosta. Maksukykyisistä moni on äänestänyt jaloillaan ja lähtenyt treenaamaan muualle. Juuri nämä asiakkaat käyttivät myös omavalmentajien palveluja. Olivier’lle asiakkaita ei enää riittänyt. Pikkupojan isänä hänen oli etsittävä varmempaa toimeentuloa.

Vaikka harmittelinkin pitkän ja antoisan valmennussuhteen päättymistä, havaitsin sen olevan minulle kenties hyväkin juttu. Olinhan itsekin jo pidempään kärsinyt salin ilmapiirin muutoksesta. En edes käynyt siellä enää itsekseni laisinkaan, vain viikkotreeneissä valmentajani kanssa. Niinpä irtisanoin sopimukseni, joka päättyy maaliskuun lopussa. Siihen saakka treenaan Big Benin kanssa,  pätevä ja sympaattinen kaveri hänkin!

Olivier ja Benjamin – girl’s best friends 😊

Tukena tämän ylimenokauden aikana on myös Lifted-valmennus. Syksyllä jouduin perumaan sen olkapäävamman takia. Vaikka en vieläkään ole kunnossa, enkä pysty punnerrusliikkeitä tai joogaa suorittamaan, lähdin mukaan juuri mentaalisen tuen vuoksi. Pahimmassa tapauksessa olisin muuten joutunut lykkäämään osallistumistani ensi vuoteen.

Toinen oljenkorteni on Training Apps. Sieltä saan maksutta päivittäin minitreenin, jota voin hyödyntää joko kotona tai sitten uudella salilla, kunhan sellaisen löydän. Sovelluksesta löytyy myös erilaisia spesifisempiäkin treeniohjelmia maksua vastaan. Tuleva salini lienee joko Pidal, Coque tai Ellipse. Kaikki ovat joko kodin tai työpaikan lähellä. Kaksi ensimmäistä ovat vieläpä uimahallien yhteydessä, mikä ei olisi ollenkaan huono juttu! Näihin paikkoihin yritän ehtiä käydä tutustumassa mitä pikimmin.

Nyt kuitenkin metsään! Aurinko paistaa ja on ihana sunnuntai 🙂 

Ei tammikuuta ilman kuuria

Published 10.1.2016 by ainosalminen


Alokas Aino ilmoittautuu palvelukseen eli ikuisuusprojektin äärellä taas kerran. Vuodesta toiseen, olipa tammikuu tai ei. Tipattomalle en aio, muuten pientä ryhtiliikettä olisi hyvä saada tämän maallisen tomumajan ylläpitoon. Useimmiten tuntuu, että kuureista vöyhöttämiseen riittää puhtia, mutta toteutuksen kanssa on toisin. Tulee lipsahduksia ja tekosyitä. Liikunta on aavistuksen verran haastavaa jäätyneen olkapään kanssa, mutta enempi sekin on tekosyy kuin aito ongelma. Alkuviikosta kärsin pari päivää huterasti olosta ja epäilinkin, että vanha viholliseni asentohuimaus nostaa päätään. Taisi olla kyseessä pelkkä niskajumi tai stressireaktio, sillä keskiviikkona ei huimannut eikä oksettanut enää. Lauantaiaamuna sitten heräsin vilustumisoireiden kanssa, joten olen ottanut viikonlopun rauhallisesti ja juonut sitruuna-inkivääriteetä vällyjen alla.

Tämä juttu on vain yksi monista blogimaailman kirjoituksista alkuvuoden kiristelykuureista ja kunnonkohotusprojekteista. Parhaimmillaan niitä onkin ihan kiva lukea ja inspiroitua niistä. Itse saan buustia sellaisista kirjoituksista, joiden laatijaan pystyn jollain tasolla samaistumaan. Lähempänä omaa ikääni olevat kirjoittajat innoittavat eniten, kun ollaan täällä ”senioriosastolla” eikä terveyskään ole enää kuin nuorilla tytöillä.

Vaikka sanan ”kuuri” mainitsinkin, niin sellaiselle en kuitenkaan ole varsinaisesti ryhtynyt. Ei ole tälla kertaa nettivalmennusta ostettuna enkä ole asettanut itselleni järisyttäviä tavoitteita. Terveys edellä mennään, ja sen vuoksi muutama kilo saisi kadota vyötäröltä. Sydänystävällistä ruokaa vatsaan ja hikeä pintaan! Liikuntarajoitteestani huolimatta käyn edelleen säännöllisesti kahdesti viikossa PT Olivier’n käskytettävänä. Olemme lyhentäneet treenit 45 minuuttiin, sillä yläkroppaa ei treenata kevyttä mobilisointia lukuunottamatta. Fyssarikäynnit kahdesti viikossa ja päivittäinen kotijumppa olkapäälle – nämä tulevat vielä pitkään olemaan seuranani.

Ruokapuolella ykköstavoitteena on lisätyn sokerin ja makeiden herkkujen välttäminen. Sokerihiiri olen aina ollut, joten nyt ei ole kyseessä joulun övereistä toipuminen, vaikka sekin siellä taustalla kummittelee. Lasi punaviiniä illalla jääköön, se on minun nautintoni.

Varasin itselleni viikon päähän kolmen päivän kylpyläreissun saadakseni omaa aikaa ja ladatakseni akkuja tässä vaikeassa elämäntilanteessa. Ohjelmassa on kävelyä metsässä, rauhallista liikuntaa ja tietenkin allasosasto saunoineen ja altaineen. Sokerina pohjalla (pun intended) ihania hoitoja sekä luomutuotteista koostettu vegaaniruokavalio. Tuosta viikonlopusta toivon sellaista hyvänolontunnetta, joka kantaisi pitkälle kevääseen 😄.


Ruokavalio on osa kylpylän tarjoamaa Detox-pakettia. Valittavana oli muitakin ohjelmia, mm. laihdutusta, stressinpoistoa ja hiljentymistä ja jopa viikon pituinen Media Detox – tämä kylpylä on todella ajan hermolla! Kuhunkin pakettiin kuuluu teemaan soveltuvat hoidot ja ravintoasiantuntijan laatima ruokavalio. Toki kylpylään voi tulla myös pelkästään yöpymään ja käyttämään allasosastoa.

Lehdistössä ja somessa on juuri nyt kirjoitettu paljon detox-kuurien vaarallisuudesta ja hyödyttömyydestä. Apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa myydään kovaan hintaan mehuja, jota juomalla elimistö muka puhdistuu kuonasta ja myrkyistä. Peräsuolihuuhtelut ja paastot kuuluvat nekin monen ohjelmaan kerran tai pari vuodessa. Olen joskus opiskeluaikoina paastonnut Vogelin valmispaketilla, muistaakseni neljä päivää (+paastoon laskeutuminen ja sieltä poistuminen). En muista kokemuksen olleen huono, mutta sen uusiminen ei sen koommin ole kiinnostanut.

Nyt edessä oleva detox on hyvin luonnollinen eikä edes radikaali. Kyseessä on siis kolme päivää vegaanisia aterioita. Lisäksi kehoitetaan juomaan paljon nesteitä, tarjolla on vesiä ja yrttiteetä. Ruoansulatus lepää, olo kevenee ja sokerista irrottautuminen saa kaipaamansa alkusysäyksen. Ihmeitä en kolmessa päivässä odota ainakaan fyysisellä tasolla mutta laitankin toivoni erityisesti henkiseen puoleen.

Rauhaa, hiljaisuutta ja meditointia.
Kuvat La Clairiere -kylpylän Facebook-sivulta.

Nostetta syksyyn – Lifted

Published 6.9.2015 by ainosalminen

Blogiemäntä kesäisessä Helsingissä.

Törmäsin tässä päivänä muutamana netissä kolmeen nuoreen mieheen, Taneliin, Anttiin ja Jukkaan. Salskeat ja sporttiset pojat heittivät minua tarjouksella, josta en voinut kieltäytyä: ”Täydellinen aamu”, viikon ilmainen valmennus. Minun luvattiin inspiroituvan terveydestä, treenaamisesta ja hyvästä elämästä. Tämähän kaikki on minulle jo tuttua, valmennuksiin on tullut osallistuttua ennenkin. Mutta sisäinen Sulo Vilen nosti päätään, kun sai niin halvalla eli tässä tapauksessa ilmaiseksi!

Niinpä aloitin Lifted-trion johdolla viikon matkan kohti uutta, fitimpää ja terveempää minää. Joka aamu viimeisten seitsemän päivän ajan sähköpostiini tupsahti tuhti paketti tietoa elämänlaadun parantamiseksi, stressin vähentämiseksi ja energiatason nostamiseksi.

Poikien (pahoittelut ”pojittelusta” 🙂 ) mukaan aamu on parasta aikaa omaksua asioita, kun mieli ja kroppa ovat yön jälkeen levänneinä valmiit vastaanottamaan uusia haasteita.

Lifted-tiimi on suhteellisen nuori valmennusyhteisö, joka on todella dynaaminen. Kauppatieteitä opiskelleet ja kansainvälisissä firmoissa uraa luoneet nuoret miehet painoivat pitkää päivää ja oppivat itse kantapään kautta, miten käy, kun laiminlyö oman hyvinvointinsa. Urat heittivät pian häränpyllyä, kun kiinnostus ravitsemukseen, liikuntaan ja stressinhallintaan vei nuoret miehet mukanaan. Nyt pojat jakavat oppejaan sekä virtuaalisesti että in real life.

Mielestäni Liftedin poikien valmennus oli todella innostava ja hyvin toteutettu. Sanon tämän monet nettivalmennukset läpikäyneenä. Homma kietoutuu vanhojen tuttujen elementtien ympärille: terveellinen syöminen, liikunta sekä uni ja stressinhallinta. Tähän pyhään kolminaisuuden perustuu moni muukin valmennus.

Jos kaikki siis on jo kertaalleen nähtyä ja kokeiltua, mikä sai minut innostumaan tästä valmennuksesta? Enkö minä muka jo tiedä ja tunne kaikki ne keinot, joilla painoa ja mieltä hallitaan? Miksi juuri Lifted, eikä joku muu valmennus, joita nyt elo- ja syyskuussa on taas runsaasti tarjolla ?

No, ilmaistarjouksen lisäksi minuun vetosi ennen kaikkea poikien vauhdikas ja rento asenne ja innostava tekemisen meininki. Tästä ohjelmasta puuttuu täysin (jippii!!!) alentava holhoaminen, valmennettavien älyn aliarvioiminen ja ihmeiden lupaaminen. Paketti on kasattu liikunta- ja hyvinvointialan tietoudesta ja pakattu kauppiksen opeilla nykyihmisen tarpeisiin ja vaatimuksiin vastaavaksi valmennukseksi. Eipä siis ihme, että tyypillinen asiakas on tässä yhteisössä 25-35 -vuotias urbaani ja kiireinen uraohjus! No, kaipa sinne mukaan yksi urautunut keski-ikäinen virkamieskin mahtuu.

Toki tiimillä on oma visionsa siitä, minkälainen ravinto ja liikunta on suositeltavaa, mutta mitään pakkoja ei luoda eikä ukaaseja esitetä. Itse asiassa minä näen tämän eräänlaisena muutos- ja yritysvalmennuksena. Koska minä olen yhden naisen ”firmani” pomo ja samalla ainoa työntekijä, on minun tehtäväni sekä tehdä päätökset että toteuttaa ne. Pojat toimivat konsultteina.

Uusien tapojen opettelu ja omaksuminen on tärkeässä asemassa. Yksi uusi, parempi tapa johtaa toiseen, lisää hyvinvointia ja uskoa itseensä. Lumipalloefekti lähtee käyntiin. Minulla tämä viikon ilmaisvalmennus ”sytytti lampun” ja lähdinkin saman tien mukaan viiden viikon maksulliseen valmennukseen.

Välineet on kunnossa, vain tekijä vain puuttuu.

Ensimmäinen viikko on mennyt hieman haparoiden käsivammojeni ja lomaltapaluuuseen liittyvän alkuhässäkän vuoksi. En kehitä tästä stressiä. Ensi viikolla otan työmatkalle jumppamaton mukaan ja aloitan uusien aamurutiinien opettelun hotellihuoneen rauhassa. Ohjelmassa on kropan herättelyä joogavenytysten avulla tai kenties laitan pyörimään 8 minuutin rentoutusvideon. Näitä molempia on ohjatusti tarjolla jo saamissani valmennusmoduuleissa.

Otan aikaa itselleni. Se on minulle tärkeää. Olen huomannut sen jääneen viime aikoina.

Tätä valmennusta ei voi vain ”suorittaa”. Materiaalia on paljon: luentovideoita eri aiheista, kehonpainotreenejä, pohdiskelua monien osa-alueiden tiimoilta. Pojat muistuttavatkin, että valmennuksesta hyötyäkseen sille olisi löydettävä päivisin vähintään 20 minuuttia aikaa. Minä taidan tarvita hieman enemmän, sillä huomaan tällä hetkellä pohtivani hyvinvoinnin lisäämisen vaikeutta (aikamoinen paradoksi, eikö vain?) ja omaa suhtautumistani muutoksiin.

Tämä ei ole maksettu mainos eikä yhteistyökuvio. Ihan itse innostuin, ehkä samoin voi käydä sinullekin. Kokeile ihmeessä, kun ”saa niin halvalla” 🙂 🙂

Hiljaa hyvä tulee 🙂

Kevään iloja

Published 18.3.2015 by ainosalminen

 

IMG_1683

Siinä ne ovat, vuoden 2015 ensimmäiset 18 lämpöastetta täällä Luxemburgissa. Hienoahan ne oli nähdä kännykän sääsovelluksesta ja aavistaa työhuoneen ikkunan läpi. Työpäivän päätyttyä olikin sitten jo kiire suunnata Bambeschin ulkoilualueelle, jotta ehtisin tehdä metsässä edes lyhyen lenkin ennen auringonlaskua. Ulkoiluvaatteet olivat kassissa mukana ja ne vaihdoin päälle jo toimistolla. Tämän olen todennut itseni kaltaiselle laiskimukselle toimivaksi systeemiksi. Kotona käynti töiden ja liikunnan välillä saattaisi johtaa unohtumiseen kotisohvalle… heikko luonne, minkä sille voi 🙂 Sen verran aikaa suttaantui lähtötohinoissa, että oli vedettävä 45 minuutin lenkki kymmentä minuuttia lyhempänä. Onneksi tunnen kohtuullisen hyvin alueella risteilevät polut ja löydän sopivan pituiset reitit. Tuossa ajassa oli jo pakko patistaa itsensä jopa ottamaan juoksuaskelia, että saisi tehot nousemaan. Tuskanhiki nousi selkään ja otsaan, en ole ollenkaan juoksuihminen eivätkä polvetkaan siitä erityisesti pidä. Tämäniltainen pikalenkki olikin siten varsinainen hiit-treeni. Pari kolme lyhyttä nousua täysillä ja sitten alamäet ja tasaiset pätkät sai pulssi rauhoittua. Kotiin päästyä hiki tuntui vain hyvältä, olin tyytyväinen happihyppelyyni.

Keväällä liikunta lisääntyy ihan itsestään ja siirtyy luontevasti ulkotiloihin. Viikonlopun pyörälenkit olemme ottaneet ohjelmaan jo muutama viikko sitten. Mukava tapa, vaikka välillä on ollut hieman viileääkin. Kunhan ei sada!

IMG_1660

 

Nuori neiti Victoria meillä käydessään aina kyselee ensimmäisenä, mennäänkö pyöräilemään. Silloin hän toimii meille aikuisille motivaattorina nostaa nenä kirjasta ja tietokoneen ruudulta. Nuo lenkit hänen kanssaan ovat enemmän liikunnallisia kuin urheilullisia (jos tällainen erottelu sallitaan) ja täydentävät viikkoon kuuluvia kahta rankkaa crossfit-treeniä mainiosti. Lapsen tahtiin polkeminen on sydänystävällistä liikuntaa parhaimmillaan! Samoja polkuja olen kulkenut aikaisemminkin, mutta kun verenmaku suussa sykkeitä nostaen ja kaloreita polttaen olen matkaani tehnyt, en ole huomannut, kuinka monta lasten leikkipuistoa matkan varrelle mahtuu! Niitä on varmaan lähes parin kilometrin välein, jokaisessa pikkukylässä ja isommissa useampiakin. Niistä on pikkuneiti löytänyt omat suosikkinsa. Mieluisimmaksi paikaksi on osoittautunut Hunsdorfin kylän leikkipuisto, sillä siellä on jopa ”tyrolienne” eli köysirata. Kaikkea muutakin kivaa nähtävää reitin varrelta löytyy, kunhan malttaa katsella.

Vaikka pyörälenkkimme ei pysähdyksineen kaikkineen kestä aina edes paria tuntia, otamme selkäreppuun hieman juotavaa ja naposteltavaa. Pysähtyminen polun varteen jo ohjelmanumero sinänsä, varsinkin kun aidan takana saattaa olla joku kärkkymässä omenan karaa:-)

Ranskalaiseen kultuuriin varsinkin lapsille kuuluu nk. ”4-heures” tai ”le goûter” eli suomalaisittain ihan tavallinen välipala. Se miten se eroaa suomalaisesta on mielestäni lähinnä sen ravinto-arvo. Ne, jotka ovat päässeet havainnoimaan tapahtumia ranskalaiskoulun portilla iltapäivällä, kun lapsia haetaan kotiin, ovat varmasti todistaneet itseni tavoin koko lailla hämmästyneenä sitä croissanttien, suklaapullien ja keksipakettien määrää, joka siellä siirtyy äitien käsilaukuista lapsien suuhun. Nämä äidit taitavat osaltaan pitää jo yksinään pystyssä pikkukylien leipomoita.

Sanomattakin selvää, että tällaisen pohjoismaalaisen healthy eating -neurootikon retkieväistä ei tuollaista löydy. Jo aamuisin lapselle tarjottavat suklaasokerimurot saavat hiukseni nousemaan pystyyn. Olen ehdottanut kaurapuuroa tai hilloleipiä, mutta niin kauan kuin muropaketti löytyy kaapista, ei sille ole voittajaa. Toisaalta meillä ei muuta ”epäterveellistä” ole tarjolla, joten en ole asiasta viitsinyt tehdä mitään larger than life -kysymystä. Kyllähän Victorian kaltainen duracell-lapsi kuluttaa ne sokerit yhdessä hujauksessa, mutta selvää on myös, ettei moinen aamupala pidä nälkää tuntia kauempaa eikä teollisen sokerimössön syöminen ole koskaan hyväksi. Olenkin ajatellut ehdottaa, että pyöräilypäivinä syötäisiin aamulla tukevammin ihan jaksamisen takia. Mikään makeanperso lapsi ei ole kyseessä, joten uskon muroista luopumisen käyvän suhteellisen helposti.

Nyt siellä joku varmaan jo hykertelee mielessään, ettei lapseton blogiemäntä tiedä näistä asioista mitään eikä muropakettia saa lapsen käsistä niin vain pois. En aio tässä nyt mitään vetoa lyömään asiasta, mutta uskon onnistuvani, sillä pidän Victoriaa aika mukautuvaisena tapauksena, kahden uhmaiän välissä – ei enää pikkulapsi, ei vielä teini. Hän on aina ensimmäisenä utelemassa, mitä herkkuja perjantain luomukorissa on ja mitä maukkaita keittoja ja muhennoksia niistä aiotaan kokata. Tämä lapsi ainakin tietää, mistä ruoka tulee:-) Moniko teistä hänen tapaansa pitää suurimpana herkkunaan persiljanjuurista tehtyjä uuniranskalaisia?

IMG_0437

Mausteiden hierontaa kalkkunankoipeen 🙂

 

 

Ruokavaliomuutos, osa I

Published 16.11.2014 by ainosalminen

IMG_1136

No nyt tulee täyslastillinen uutisia dieetti- ja ravitsemusrintamalta. Uutta ja vanhaa, muutoksia ja muutama pudotettu kilo.

Jo jonkin aikaa noudattamani paleo-tyyppinen ruokavalio on nyt saanut ainakin toistaiseksi kyytiä. Voin erinomaisen hyvin sitä noudattamalla, mutta kiloja sillä ei lähtenyt. Taisi tulla muutama lisääkin. Pitäisikö tässä nyt vetää hihasta ne perinteiset ”mulla on hidas aineenvaihdunta”, ”ei viisikymppinen enää laihdu niin helpolla” tai ”mun kroppa ei opi rasvapolttoiseksi”?

Paleotyyppisessä ravitsemuksessa rasvat yleensä ovat pääosassa. Aterioilla nautitaan avokadoja, oliiviöljyä ja pähkinöitä. Kahvikin juodaan rasvoilla tuunattuna. Hiilareita ei sinällään rajoiteta, mutta gluteeniton on ohjenuorana. Variaatioita paleosyömisestä on monia. Toiset ovat täysin viljattomia ja/tai maidottomia, toiset sallivat niitä enemmän tai vähemmän. Oli miten oli ja vaikkei kaikki kalorit olisikaan toistensa kaltaisia, minulle niitä kaloreita on sittenkin tullut liikaa. Vatsan täyttäminen ei ole riittänyt vaan on lipsahtanut herkuttelun puolelle.

Laihduttajan paleosta tai siihen rinnastamastani kovasti tapetilla olevasta ”puhtaasta” syömisestä löytyy netistä ohjeita ja valmennuksia. Syödään runsaasti proteiinia ja vihanneksia. Rajoitetaan rasvoja ja syödään riisit ja bataatit vain rankemman treenin jälkeen. Ollaan maidottomia ja gluteenittomia. Kokeilin tätäkin hetken, mutta en oikein jaksanut sitä viikon jälkeen noudattaa. Mukailemani Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-ohjelma kai tuntui vähän monotoniselta: proteiinia, vihanneksia, rasvaa. Annoskoot oli määritelty ja ateriat sai koostaa vapaasti sallittujen ruokien listalta. Helppoa. Olo kyllä alkoi kevenemään, ja jaoin ehdottomasti heidän ajatuksensa luomun suosimisesta ja puhtaiden elintarvikkeiden syömisestä. Ei eineksille ja tyhjille kaloreille. Mikä lie, etten tätä kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut. Oliko siitä kuitenkin puuttunut sellaista varioinnin mahdollisuutta?

10633743_293879810819023_4286284963038561823_o

Ruokavalion noudattaminen, dieettaaminen tai uuden elämäntavan löytäminen – nimiä on monia. Pääkopasta se varmaan on kiinni. Itse olen kokeillut monia tapoja syödä. Usein toiveena on ollut päästä eroon muutamasta kilosta. Onhan se jotenkin miellyttävämpää selittää itselleen, että muuttaa ravitsemustaan, koska haluaa voida paremmin ja jos sitten pääsee samalla eroon kiloistaan niin sehän on vain plussaa. Höpö-höpö! Itsensäpettämistä, sanon omalta osaltani. Ehkä sellainen henkilö, jolla ei kilojensa kanssa tuskaile voi väittää tekevänsä ruokaremontin vain syödäkseen terveellisemmin, mutta väitän, että suurin osa meistä haluaa sitä laihtumista.

Karmea totuus on se, että painoni oli päässyt kipuamaan ennätyslukemiin, housunvyön reiäit eivät enää tahtoneet riittää eikä selitykseksi enää vaa’alla käynyt se lohdullinen ”lihas painaa läskiä enemmän”. Ei vaikka kuinka tulee vedettyä maasta 80 kg ja saman verran kyykättyä. Onneksi puntti nousee, onneksi viikossa on kaksi säännöllistä treeniä ja niiden ansiosta kropassa lihasta antamassa ryhtiä ja luomassa jonkinsortin illuusiota kiinteydestä.

IMG_0715

Yhtenä komplikaationa laihduttaessa on minulla aina ne työmatkat ja se, että silloin on syötävä ruokalan tai ravintolan listalta eikä omia eväitä voi juurikaan raahata mukana, kun kylmäsäilytysmahdollisuus puuttuu. Olen kyllä yrittänyt. On ladattu sheikkereihin heraa ja manteleita, ahmittu avokadoja aamupalaksi ja juotu litroittain vettä. Neljän päivän reissulla, kun keskimääräinen työtuntimäärä päivässä on noin 12-14 tuntia, ei laihduttamisen ajatteluun juuri riitä rahkeita. Tässäkin kyse on paljon vanhoista piintyneistä tavoista. Reissuun hamstrataan hätävaroiksi mukaan kiloittain hedelmiä ja pari pussia Studentenfutteria eli kuivahedelmä/pähkinäsekoitusta. Ei siis maailman huonoimmat eväät, mutta kun ne kaikki vetää naamaansa aterioiden lisäksi, niin tulos on turvonnut olo ja läskeihin kipeästi pureutuva sukkahousun vyötärökaistale.

IMG_0049

 

Työmatkalta kotiuduttua alkaa taas armoton itsensä piiskaaminen ja toivoton huokailu: ennen seuraavaa työmatkaa ehtii hädintuskin päästä eroon edellisen aiheuttamista tuhoista.

Se, mihin olen nyt suuressa viisaudessani päätynyt on annoskokojen oppimisen hallinta. Mene ja tiedä, onko valitsemastani menetelmästä siihen apua, mutta Tohtori Dukanin uuden laihdutusoppaan mukaan tässä on nyt hieman yli 2 kuukautta menty ja kiloja on lähtenyt viisi. Vyötä on saanut kiristää kahden reiän verran ja muutaman vuoden kaapissa pölyä kerännyt nahkahamekin sujahtaa taas hienosti päälle.

P1000886

Italiassa, Piemontessa chef Ginon opissa

Laihdutettua on tässä elämässä tullut jo usemman kerran. Miksi tämä kerta olisi se viimeinen? Sitähän me kaikki toivomme, eikö vain? En tiedä, sillä en sinällään usko jonkun yhden tietyn menetelmän ylivoimaisuuteen. Se mikä tässä toimii, on kalorivaje ja se että en käytä sanoja ”repsahdus” tai ”sortuminen”. Olen armoton herkuttelija, työolosuhteet eivät aina mahdollista sellaista syömistä kuin haluaisin, mutta pysyttelen ohjelmassa parhaani mukaan ja jatkan sitä sitkeästi. Sovellan tarpeen mukaan, mutta en heitä lekkeriksi. Treenipäivinä lataan kroppaan hiilaria sen verran, ettei heikota ja treenin jälkeen lisää. Ei kuulu ohjelmaan, mutta siihen kuuluvat liikutasuositukset ovatkin 20 – 30 minuutin kävelyä ja portaiden nousua hissin käytön sijasta – niistä selviää vähemmilläkin hiilareilla.

Voisiko se näin onnistua? On selvä runko, jonka ympärille kaikki rakentuu. On joustovaraa ja tarvittaessa työkalut korjausliikkeen tekemiseksi.

Kirjoituksen kakkososassa kerron Tri Dukanin ohjelmasta ja sen noudattamisesta tarkemmin.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

I Basically Travel

Musings and observations of a rucksack traveller

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Vastaisku ankeudelle

- ja joskus vähän muutakin

sannan kupla

Ajatuksia maailmalla. / Thoughts overseas.

Our Osaka Blog

A British-Finnish family's experience of living in Japan

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.

Langanlaiha

- ja joskus vähän muutakin