Treeni

All posts tagged Treeni

Kevään iloja

Published 18.3.2015 by ainosalminen

 

IMG_1683

Siinä ne ovat, vuoden 2015 ensimmäiset 18 lämpöastetta täällä Luxemburgissa. Hienoahan ne oli nähdä kännykän sääsovelluksesta ja aavistaa työhuoneen ikkunan läpi. Työpäivän päätyttyä olikin sitten jo kiire suunnata Bambeschin ulkoilualueelle, jotta ehtisin tehdä metsässä edes lyhyen lenkin ennen auringonlaskua. Ulkoiluvaatteet olivat kassissa mukana ja ne vaihdoin päälle jo toimistolla. Tämän olen todennut itseni kaltaiselle laiskimukselle toimivaksi systeemiksi. Kotona käynti töiden ja liikunnan välillä saattaisi johtaa unohtumiseen kotisohvalle… heikko luonne, minkä sille voi 🙂 Sen verran aikaa suttaantui lähtötohinoissa, että oli vedettävä 45 minuutin lenkki kymmentä minuuttia lyhempänä. Onneksi tunnen kohtuullisen hyvin alueella risteilevät polut ja löydän sopivan pituiset reitit. Tuossa ajassa oli jo pakko patistaa itsensä jopa ottamaan juoksuaskelia, että saisi tehot nousemaan. Tuskanhiki nousi selkään ja otsaan, en ole ollenkaan juoksuihminen eivätkä polvetkaan siitä erityisesti pidä. Tämäniltainen pikalenkki olikin siten varsinainen hiit-treeni. Pari kolme lyhyttä nousua täysillä ja sitten alamäet ja tasaiset pätkät sai pulssi rauhoittua. Kotiin päästyä hiki tuntui vain hyvältä, olin tyytyväinen happihyppelyyni.

Keväällä liikunta lisääntyy ihan itsestään ja siirtyy luontevasti ulkotiloihin. Viikonlopun pyörälenkit olemme ottaneet ohjelmaan jo muutama viikko sitten. Mukava tapa, vaikka välillä on ollut hieman viileääkin. Kunhan ei sada!

IMG_1660

 

Nuori neiti Victoria meillä käydessään aina kyselee ensimmäisenä, mennäänkö pyöräilemään. Silloin hän toimii meille aikuisille motivaattorina nostaa nenä kirjasta ja tietokoneen ruudulta. Nuo lenkit hänen kanssaan ovat enemmän liikunnallisia kuin urheilullisia (jos tällainen erottelu sallitaan) ja täydentävät viikkoon kuuluvia kahta rankkaa crossfit-treeniä mainiosti. Lapsen tahtiin polkeminen on sydänystävällistä liikuntaa parhaimmillaan! Samoja polkuja olen kulkenut aikaisemminkin, mutta kun verenmaku suussa sykkeitä nostaen ja kaloreita polttaen olen matkaani tehnyt, en ole huomannut, kuinka monta lasten leikkipuistoa matkan varrelle mahtuu! Niitä on varmaan lähes parin kilometrin välein, jokaisessa pikkukylässä ja isommissa useampiakin. Niistä on pikkuneiti löytänyt omat suosikkinsa. Mieluisimmaksi paikaksi on osoittautunut Hunsdorfin kylän leikkipuisto, sillä siellä on jopa ”tyrolienne” eli köysirata. Kaikkea muutakin kivaa nähtävää reitin varrelta löytyy, kunhan malttaa katsella.

Vaikka pyörälenkkimme ei pysähdyksineen kaikkineen kestä aina edes paria tuntia, otamme selkäreppuun hieman juotavaa ja naposteltavaa. Pysähtyminen polun varteen jo ohjelmanumero sinänsä, varsinkin kun aidan takana saattaa olla joku kärkkymässä omenan karaa:-)

Ranskalaiseen kultuuriin varsinkin lapsille kuuluu nk. ”4-heures” tai ”le goûter” eli suomalaisittain ihan tavallinen välipala. Se miten se eroaa suomalaisesta on mielestäni lähinnä sen ravinto-arvo. Ne, jotka ovat päässeet havainnoimaan tapahtumia ranskalaiskoulun portilla iltapäivällä, kun lapsia haetaan kotiin, ovat varmasti todistaneet itseni tavoin koko lailla hämmästyneenä sitä croissanttien, suklaapullien ja keksipakettien määrää, joka siellä siirtyy äitien käsilaukuista lapsien suuhun. Nämä äidit taitavat osaltaan pitää jo yksinään pystyssä pikkukylien leipomoita.

Sanomattakin selvää, että tällaisen pohjoismaalaisen healthy eating -neurootikon retkieväistä ei tuollaista löydy. Jo aamuisin lapselle tarjottavat suklaasokerimurot saavat hiukseni nousemaan pystyyn. Olen ehdottanut kaurapuuroa tai hilloleipiä, mutta niin kauan kuin muropaketti löytyy kaapista, ei sille ole voittajaa. Toisaalta meillä ei muuta ”epäterveellistä” ole tarjolla, joten en ole asiasta viitsinyt tehdä mitään larger than life -kysymystä. Kyllähän Victorian kaltainen duracell-lapsi kuluttaa ne sokerit yhdessä hujauksessa, mutta selvää on myös, ettei moinen aamupala pidä nälkää tuntia kauempaa eikä teollisen sokerimössön syöminen ole koskaan hyväksi. Olenkin ajatellut ehdottaa, että pyöräilypäivinä syötäisiin aamulla tukevammin ihan jaksamisen takia. Mikään makeanperso lapsi ei ole kyseessä, joten uskon muroista luopumisen käyvän suhteellisen helposti.

Nyt siellä joku varmaan jo hykertelee mielessään, ettei lapseton blogiemäntä tiedä näistä asioista mitään eikä muropakettia saa lapsen käsistä niin vain pois. En aio tässä nyt mitään vetoa lyömään asiasta, mutta uskon onnistuvani, sillä pidän Victoriaa aika mukautuvaisena tapauksena, kahden uhmaiän välissä – ei enää pikkulapsi, ei vielä teini. Hän on aina ensimmäisenä utelemassa, mitä herkkuja perjantain luomukorissa on ja mitä maukkaita keittoja ja muhennoksia niistä aiotaan kokata. Tämä lapsi ainakin tietää, mistä ruoka tulee:-) Moniko teistä hänen tapaansa pitää suurimpana herkkunaan persiljanjuurista tehtyjä uuniranskalaisia?

IMG_0437

Mausteiden hierontaa kalkkunankoipeen 🙂

 

 

Ruokavaliomuutos, osa I

Published 16.11.2014 by ainosalminen

IMG_1136

No nyt tulee täyslastillinen uutisia dieetti- ja ravitsemusrintamalta. Uutta ja vanhaa, muutoksia ja muutama pudotettu kilo.

Jo jonkin aikaa noudattamani paleo-tyyppinen ruokavalio on nyt saanut ainakin toistaiseksi kyytiä. Voin erinomaisen hyvin sitä noudattamalla, mutta kiloja sillä ei lähtenyt. Taisi tulla muutama lisääkin. Pitäisikö tässä nyt vetää hihasta ne perinteiset ”mulla on hidas aineenvaihdunta”, ”ei viisikymppinen enää laihdu niin helpolla” tai ”mun kroppa ei opi rasvapolttoiseksi”?

Paleotyyppisessä ravitsemuksessa rasvat yleensä ovat pääosassa. Aterioilla nautitaan avokadoja, oliiviöljyä ja pähkinöitä. Kahvikin juodaan rasvoilla tuunattuna. Hiilareita ei sinällään rajoiteta, mutta gluteeniton on ohjenuorana. Variaatioita paleosyömisestä on monia. Toiset ovat täysin viljattomia ja/tai maidottomia, toiset sallivat niitä enemmän tai vähemmän. Oli miten oli ja vaikkei kaikki kalorit olisikaan toistensa kaltaisia, minulle niitä kaloreita on sittenkin tullut liikaa. Vatsan täyttäminen ei ole riittänyt vaan on lipsahtanut herkuttelun puolelle.

Laihduttajan paleosta tai siihen rinnastamastani kovasti tapetilla olevasta ”puhtaasta” syömisestä löytyy netistä ohjeita ja valmennuksia. Syödään runsaasti proteiinia ja vihanneksia. Rajoitetaan rasvoja ja syödään riisit ja bataatit vain rankemman treenin jälkeen. Ollaan maidottomia ja gluteenittomia. Kokeilin tätäkin hetken, mutta en oikein jaksanut sitä viikon jälkeen noudattaa. Mukailemani Kukka Laakson ja Sami Sundvikin Alku-ohjelma kai tuntui vähän monotoniselta: proteiinia, vihanneksia, rasvaa. Annoskoot oli määritelty ja ateriat sai koostaa vapaasti sallittujen ruokien listalta. Helppoa. Olo kyllä alkoi kevenemään, ja jaoin ehdottomasti heidän ajatuksensa luomun suosimisesta ja puhtaiden elintarvikkeiden syömisestä. Ei eineksille ja tyhjille kaloreille. Mikä lie, etten tätä kuitenkaan pidemmän päälle jaksanut. Oliko siitä kuitenkin puuttunut sellaista varioinnin mahdollisuutta?

10633743_293879810819023_4286284963038561823_o

Ruokavalion noudattaminen, dieettaaminen tai uuden elämäntavan löytäminen – nimiä on monia. Pääkopasta se varmaan on kiinni. Itse olen kokeillut monia tapoja syödä. Usein toiveena on ollut päästä eroon muutamasta kilosta. Onhan se jotenkin miellyttävämpää selittää itselleen, että muuttaa ravitsemustaan, koska haluaa voida paremmin ja jos sitten pääsee samalla eroon kiloistaan niin sehän on vain plussaa. Höpö-höpö! Itsensäpettämistä, sanon omalta osaltani. Ehkä sellainen henkilö, jolla ei kilojensa kanssa tuskaile voi väittää tekevänsä ruokaremontin vain syödäkseen terveellisemmin, mutta väitän, että suurin osa meistä haluaa sitä laihtumista.

Karmea totuus on se, että painoni oli päässyt kipuamaan ennätyslukemiin, housunvyön reiäit eivät enää tahtoneet riittää eikä selitykseksi enää vaa’alla käynyt se lohdullinen ”lihas painaa läskiä enemmän”. Ei vaikka kuinka tulee vedettyä maasta 80 kg ja saman verran kyykättyä. Onneksi puntti nousee, onneksi viikossa on kaksi säännöllistä treeniä ja niiden ansiosta kropassa lihasta antamassa ryhtiä ja luomassa jonkinsortin illuusiota kiinteydestä.

IMG_0715

Yhtenä komplikaationa laihduttaessa on minulla aina ne työmatkat ja se, että silloin on syötävä ruokalan tai ravintolan listalta eikä omia eväitä voi juurikaan raahata mukana, kun kylmäsäilytysmahdollisuus puuttuu. Olen kyllä yrittänyt. On ladattu sheikkereihin heraa ja manteleita, ahmittu avokadoja aamupalaksi ja juotu litroittain vettä. Neljän päivän reissulla, kun keskimääräinen työtuntimäärä päivässä on noin 12-14 tuntia, ei laihduttamisen ajatteluun juuri riitä rahkeita. Tässäkin kyse on paljon vanhoista piintyneistä tavoista. Reissuun hamstrataan hätävaroiksi mukaan kiloittain hedelmiä ja pari pussia Studentenfutteria eli kuivahedelmä/pähkinäsekoitusta. Ei siis maailman huonoimmat eväät, mutta kun ne kaikki vetää naamaansa aterioiden lisäksi, niin tulos on turvonnut olo ja läskeihin kipeästi pureutuva sukkahousun vyötärökaistale.

IMG_0049

 

Työmatkalta kotiuduttua alkaa taas armoton itsensä piiskaaminen ja toivoton huokailu: ennen seuraavaa työmatkaa ehtii hädintuskin päästä eroon edellisen aiheuttamista tuhoista.

Se, mihin olen nyt suuressa viisaudessani päätynyt on annoskokojen oppimisen hallinta. Mene ja tiedä, onko valitsemastani menetelmästä siihen apua, mutta Tohtori Dukanin uuden laihdutusoppaan mukaan tässä on nyt hieman yli 2 kuukautta menty ja kiloja on lähtenyt viisi. Vyötä on saanut kiristää kahden reiän verran ja muutaman vuoden kaapissa pölyä kerännyt nahkahamekin sujahtaa taas hienosti päälle.

P1000886

Italiassa, Piemontessa chef Ginon opissa

Laihdutettua on tässä elämässä tullut jo usemman kerran. Miksi tämä kerta olisi se viimeinen? Sitähän me kaikki toivomme, eikö vain? En tiedä, sillä en sinällään usko jonkun yhden tietyn menetelmän ylivoimaisuuteen. Se mikä tässä toimii, on kalorivaje ja se että en käytä sanoja ”repsahdus” tai ”sortuminen”. Olen armoton herkuttelija, työolosuhteet eivät aina mahdollista sellaista syömistä kuin haluaisin, mutta pysyttelen ohjelmassa parhaani mukaan ja jatkan sitä sitkeästi. Sovellan tarpeen mukaan, mutta en heitä lekkeriksi. Treenipäivinä lataan kroppaan hiilaria sen verran, ettei heikota ja treenin jälkeen lisää. Ei kuulu ohjelmaan, mutta siihen kuuluvat liikutasuositukset ovatkin 20 – 30 minuutin kävelyä ja portaiden nousua hissin käytön sijasta – niistä selviää vähemmilläkin hiilareilla.

Voisiko se näin onnistua? On selvä runko, jonka ympärille kaikki rakentuu. On joustovaraa ja tarvittaessa työkalut korjausliikkeen tekemiseksi.

Kirjoituksen kakkososassa kerron Tri Dukanin ohjelmasta ja sen noudattamisesta tarkemmin.

Kääryleitä ja kyykkyjä

Published 13.9.2014 by ainosalminen

IMG_0921

Oi ihana lauantaiaamu. Saa nukkua tarpeeksi pitkään ja herätä kaikessa rauhassa, laittaa aamupalaa ja syödä se netin ääressä uutisia ja muuta lukiessa. Ei yhtään hävetä edes tunnustaa, että tänä aamuna oli todella mukavaa olla välillä ihan yksin. Mies lähti jo aamuyöstä töihin, joten ei ollut aamuista ”seurustelupakkoa”. Tätä ei kuitenkaan pidä lukea miehen viaksi: olen aina tykännyt olla aamun ensimmäiset hetket ihan omassa rauhassa ja omassa rytmissä. Unesta herääminen ja fyysinen sängystä nousu ei meikäläisellä ole vielä mikään tae siitä, että pääkoppa olisi menossa mukana 🙂

Tässä olisi nyt ohjelmassa pikavisiitti lähikauppaan ostamaan jauhelihaa ja muuta pientä viikonlopuksi. Eilen hakemassani luomukorissa oli taas vaikka mitä! Kaksi isoa salaattia, kuten aina, monivärisiä porkkanoita, tomaatteja, iso kurttukaali, salottisipuleita sekä oranssi Hokkaido-kurpitsa. Hedelmäpuolelta löytyi melonia, päärynöitä ja banaaneja. Kunhan palaan kaupasta, laitan keittiössä yhden naisen kaalitalkoot pystyyn. Isoimmista lehdistä laitan kääryleitä, lopuista varmaan jotain pannulla paistettua perunoiden kera sianlihan kylkeen. Kaali on possun ystävä!

IMG_0927

Reisissä alkaa maitohapot tuntua eilisen treenin jäljiltä. Treeniselfiet ovat edelleenkin asia, johon en millään taivu (vaikka muuten notkea olenkin). Treeni on treeniä, ei siinä ehdi mitään kameraa viritellä. Enhän mä mikään treenibloggarikaan ole. Vaikka varmasti moni lukija (hehe, ”moni”, no kenties teidän joukkonne pikkuhiljaa kasvaa – onhan tämä monipuolista ja laadukasta lukemista 🙂 ) pystyisikin paremmin samaistumaan meikäläisen punaiseen naamaan ja treenitrikoista tursuavaan mahaan kuin parikymppisten bikinifitnessmimmien kuviin. Tässä mielessä treenikuvien postaamiselle voisi olla ihan sosiaalinen tilaus – mut joo, ei, annetaan nyt olla. Kyykky on kuitenkin kyykky, oli siinä kuvassa kuka tahansa. Ehkä joskus laitan kuvan kivasta valmentajastani Olivierista. Hänellä sitä fitnesskroppaa on vaikka muille jakaa 🙂 Treenit Olivierin kanssa siis jatkuvat entiseen tapaan kaksi kertaa viikossa. Juuri eilen häntä kiittelin: omin nokkineni en varmasti jaksaisi vetää sarjoja loppuun asti, vähän lepsu luonne kun olen.

IMG_0931

Kuntosalilla on taas omistaja vaihtunut. Salinihan muttui vuoden alussa low cost – saliksi. Tuli virtuaalijumpat ja hammam ja solariumit suljettiin. Kävijäkunta muuttui hujauksessa, kun kuukausimaksu aleni 80 eurosta 17 euroon. Tämän huomaa ikävä kyllä esim. pukuhuoneiden siisteydessä. Tällä uudella asiakaskunnalla ei tunnu aina olevan käsitystä siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä pukutilassa ja miten huomioidaan kanssatreenaajien viihtyvyys. Tähän ei minun mielestäni kuulu säärien sheivaaminen – ei suihkussa eikä kuivatiloissa. Uusi omistaja on myös laittanut irtopainokulmauksen uusiksi, kaikki on niin piukassa, että hyvä kun penkkien välistä mahtuu kulkemaan. Functional training -nurkkaus on aivan vaiheessa, mutta onneksi valmentajan avulla löytyy aina ratkaisuja ja treenit pystytään vetämään läpi. Kovasti toivon kuitenkin, että Olivier ja hänen kaksi valmentajakollegaansa, Big Ben ja pikku-Ben (kuva heistäkin piristäisi varmaan itse kunkin päivää!!), onnistuvat hankkeessaan avata cross fit -sali. Suunnitelmat kuulostavat hyviltä, rahoitus on hankinnassa, joten toivotaan parasta!

Nyt ripsarit silmiin ja kauppaan. Kääryleet on saatava valmiiksi ennen kuin mies tulee töistä. Silloin nimittäin lähdetään viikon neljännelle koeajolle. Autokuumetta ilmassa, nääs 🙂 Tästä ja kääryleistä lisää seuraavassa postauksessa!!! Stay tuned.

IMG_0922

Nettivalmennusten viidakossa

Published 1.6.2014 by ainosalminen

Tänä keväänä erilaisia nettivalmennuksia kropan kiristämiseksi ja puhdistamiseksi on ollut tarjolla todella runsaasti. Olen itse seurannut fitness- ja ruokablogeja säännöllisesti vasta noin vuoden ajan, joten ehkä kyseessä ei ole ainoastaan tämän kevätkesän tendenssi vaan vain minulle uusi asia.

Tarjolla on maksuttomia ja maksullisia ruokavalioita ja treeniohjelmia. On grammantarkkaa punnitsemista ja toisaalta rennompaa, vain suuret linjat antavaa ohjeistusta. Yksi patistaa tyhjällä vatsalla tehtäviin aamuaerobisiin lenkkeihin, toinen kehottaa olemaan stressaamatta liikunnasta, kolmas uskoo raskaan raudan nostamiseen.

Olen itsekin osallistunut nettivalmennuksiin, enkä todellakaan ole ainoa. Nettikeskusteluissa olen havainnut yhden jos toisenkin harmittelevan sitä, ettei pääse osallistumaan kuntohaasteeseen A kun on dieetti B päällä. Tarjontaa on paljon ja kaikkialle pitäisi ehtiä. Vai pitääkö? Itseäni alkoi eilen mietityttää oma käyttäytymiseni tässä nettivalmennusviidakossa….. onko tässäkin nyt lähtemässä mopo käsistä?

Tänä keväänä olen itse törmännyt netissä mm. seuraaviin valmennuksiin:

Näiden personal trainereiden ja ravintovalmentajien ohjelmista Taikinasta teräkseksi, Kuukaudessa kireäksi ja Kesäksi kuntoon olivat ilmaisia. Hintaihaitari maksullisten valmennusten osalta oli 49 – 89 euroa. Valmennusten pituus vaihteli kolmesta kahdeksaan viikkoon.

Monia muitakin valmennuksia tarjoavia nettisivustoja löytyy hakemalla erittäin helposti. Tarjontaa on hurjasti! Ravintoa ja liikuntaa koskevaa tietoa on tarjolla enemmän kuin yhdet ihmisaivot pystyvät sulattamaan ja helpommin kuin koskaan.

Virtuaalimaailma on hyvin tehokas viestinkantaja. Facebook-sivujensa ja blogiensa kautta valmentajat markkinoivat tuotteitaan, ja tätä tehostaa vielä piirien suhteellinen pienuus: samanmieliset tai yhteistyössä toimivat valmentajat linkittävät ja jakavat kavereiden postauksia. Tähän kun lisätään blogien lukijoiden viestittelyt, niin jättilumipalloefekti on valmis. Tulee tunne, että tämä on nyt SE juttu, kaikkihan siihen osallistuvat, pakko osallistua itsekin!

Kuten sanoin, olen itsekin osallistunut muutamaan valmennukseen. Onko « muutama » liikaa? Kun tarjonta tulee kotiin tietokoneen ruudulle, voi nappia painamalla saada illuusion, että homma on hoidossa, ravintoasiat kondiksessa ja ylimääräiset sentit vyötäröltä katoavat samalla kun eurot kolahtavat valmentajan kassaan. Valmennusta valmennuksen perään, koskaan ei tule tarvetta miettiä itse, mitä suuhun pitäisi panna ja montako treeniä viikossa pitäisi suorittaa. Entä jos osallistumisesta ja yhteisöön kuulumisesta tulee tärkeämpää kuin valmennuksen sisällöstä? Valmennusriippuvuus – onko sitä?

Mikä sopii minulle ei sovi naapurille? Onko kalori kalori? HIIT vai rasvanpolttolenkit? Maidoton ja viljaton vs. tavallinen suomalainen kotiruoka. Rajoitanko rasvoja vai hiilareita? EI, EI, EI … hulluksihan tässä tulee. Oman järjen käyttö ei ole kiellettyä. Neuvoja ja opastusta on hyvä pyytää ja saada, mutta omasta kropasta huolehtimista ei pidä kokonaan ulkoistaa.

Note to self: kun se oma tapa syödä ja liikkua on löytynyt, olisi hyvä olla tempoilematta ja unohtaa metodin muuttaminen kuukauden välein. Välillä voi kiristää ja « siivota » ruokavaliotaan, jos on tullut löysäiltyä liikaa. Mutta siivousta, kiristelyä, laihdusta ja kieltäytymistä tauotta ja itseään piiskaten – EI HYVÄ! NO GOOD! PAS BIEN!

Olen saanut nettivalmennuksista paljon informaatiota ja ideoita. Olen noudattanut niiden ohjeita tarkasti tai vähemmän tarkasti. Olen jatkanut loppun asti ja joskus keskeyttänyt. Tulokset ovat olleet niin ja näin, varsinkin näin 😦

Mutta, olen myös niiden myötä löytänyt oman tapani syödä, joka pohjautuu paleoon. Pyrin syömään puhdasta ja selkeää ruokaa, luomua aina kuin mahdollista. Vältän maitotuotteita ja viljoja, mutta en kieltäydy kummastakaan täysin, sillä vatsani ei pienistä määristä häiriinny. Ihannepainon verran rasvaa grammoina, paljon vihanneksia, kohtuudella proteiinia. Marjoja ja hedelmiä. Tykkään testata superfoodeja ja niistä esim. kaakaonibsit ovat jäänet pysyvästi käyttöön. Lisäravinteista D-vitamiini, magnesium ja omegat kuuluvat ohjelmaani.

Olen innostunut HIIT-tyyppisestä treenistä ja kahvakuulan nostamisesta.

Olen myös valmennusten Facebook-ryhmissä ja blogeissa tutustunut samojen ongelmien kanssa taisteleviin kanssasiskoihin (« kanssaveljiä » ei siis todellakaan ole näissä yhteyksissä näkynyt – vain naisetko laihduttavat?). Yhteys heihin ja keskinäinen ajatustenvaihto ja tuki on ollut ja on todella tärkeää ja mielenkiintoista.

Vaikka nyt julistankin itse itseni « nettivalmennuskieltoon » – enough is enough – jatkan alan blogien seuraamista (blogilistani sivupalkissa!!) ja hedelmällisiä keskusteluja FB-ryhmissä 🙂

Superperjantai salilla ja rajatonta nettishoppailua

Published 30.5.2014 by ainosalminen

Tänään on tiedossa tiukka treenipäivä. Vapaapäivän ansiosta sovin treenit personal trainerini Olivier’n kanssa jo aamukymmeneksi. En ole kovin aamuihminen kovan liikunnan suhteen, sydän hyppää kurkuun jo ensimmäisellä lämmittelykierroksella eikä syke sen jälkeen tahdo laskea millään. Muutaman kerran olen yrittänyt lähteä salille jo klo 7 tai 8 mutta kokemuksesta viisastuneena en enää sovi moisia aamutreenejä.

Tänään olen siis jo tehnyt yhden treenin. Lämmittelyksi kokokropan circuit training kehonpainolla, sitten supersarjana avustettuja leuanvetoja kapealla vastaotteella ja askelkyykkyjä lisäpainoilla. Toisena supersarjana penkkipunnerrus ja kulmasoutua vuorokäsin lankkuasennossa. Lopuksi kuusi kierrosta kolmen liikkeen HIITtiä: wallball kyykkyjä (9 toistoa), TRX soutua selälle (12 toistoa) ja AbMatilla istumaannousuja (15 toistoa). Treenin lopuksi vielä rentoutin itseäni ja lihaksiani puolisen tuntia kuntopyörää polkemalla. Peiliselfie pukuhuoneessa ei kuulunut ohjelmaan 🙂 Ehkä senkin aika vielä tulee. Watch this space!!!!!

Superperjantaiksi tämän tekee illaksi sovitut kakkostreenit kahvakuulavalmentajani Roberton kanssa. Olen ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut oppimaan kahvakuulan nostotekniikan (kyttäsin Kukka Laakson valmennuksia Voimakadulla, mutta kahvakuulakoulutusta ei valitettavasti järjestetty juuri silloin kun olin Suomessa lomalla  – toisen kerran sitten). Eräs ystäväni vinkkasi minulle täällä Luxemburgissa toimivasta IKFF-valmentajasta, joka on hankkinut sertikaationsa itsensä Steve Cotterin valvonnassa. Oheisessa videossa Steve opettaa teknikkaa. Vaikuttavan näköistä meininkiä, eikös vaan!!

 

 

Asiantuntevan opettajan yksityistunnit siis kiinnostivat ! Otin yhteyttä, vaikka minulle oli kerrottu, ettei valmentaja välttämättä ota tällä hetkellä yksityisasiakkaita. Minua onnisti, ja olen tänään menossa kolmannelle teknikkatunnille. Olen hurjan innostunut tästä lajista. Kuulan liikuttaminen tuo aikamoisen power-fiiliksen, ja koko kroppa on mukana liikkeessä. Lihaksissa tuntuu seuraavana päivänä mojovasti! Oikealla tekniikalla liike tuntuu luontevalta, ja kunhan saan sen kohdalleen – toistoja, toistoja, toistoja!! – pääsen tekemään pidempiä sarjoja ja toivottavasti jossain vaiheessa käyttämään myös painavampaa kuulaa.

Haasteena on nyt ihan alkuun tekniikan oppimisen lisäksi myös vasemman puolen voiman saattaminen oikean tasolle. Eroa ei niinkään huomaa perinteisessä voimaharjoittelussa tankoja liikuttaessa, sillä oikea puoli kompensoi. Punnerrukset 12 kg kuulalla toimivat oikealla, mutta vasemmalla tahtoo 8 kg:kin olla tuskallista. Aino ja kuulat nousuun!! The only way is up 🙂

Hankin suomalaisesta nettikaupasta rannesuojat, mutta aidon kilpailumallia olevan kuulan hankkiminen olikin sitten kiven takana. Laji ei todellakaan näytä olevan kovin tunnettu. Erimuotoisia kuulia ja kahvoja on tarjolla lähes kaikkialla, materiaalina muovi, rauta, vinyyli ja ties mikä. Saksalaisesta GORILLA SPORT nettikaupasta kuulia löytyy, mutta 8 kg kuula on ollut jo useamman viikon loppuunmyyty. Saman nettikaupan Ranskan sivustolta bongasin aamulla vihdoin 8 kg kuulan ja tilasin sen yhdessä 16 kg kuulan kanssa. Ranskassa taas 12 kg kuula oli loppuunmyyty – jään odottelemaan sen saatavuutta. Mitä tästä voidaan päätellä? Ranskalaisetko saksalaisia vahvempia? 😉 Kotiinkuljetus on maksuton, mutta vain Ranskaan. Onneksi sieltäkin löytyy osoite, jota voin käyttää. Täällä on yleistä turvautua naapurimaissa asuviin tuttaviin tai työkavereihin toimitusosoitteina, kun myyjä ei toimita Luxemburgiin tai toimitus tänne olisi maksullinen.

Luxemburg on valitettavasti vielä nykyäänkin monen nettikaupan listoilla tuntematon suuruus. Ihmeellistä sinänsä, sillä ostovoimaa maassa riittää. Paikallisten liikkeiden tarjonta ei aina ole tilanteen tasalla viimeisimmistä villityksistä. Pienessä maassa ei pienen asiakaskunnan vuoksi tietenkään voikaan olla erikoisliikkeitä ja -valikoimia jokaiseen makuun, joten nettikauppa käynee kuumana. Amazon ja Zalando ovat jo jonkin aikaa toimittaneet ilmaseksi kotiovelle, mutta tätäkin saatiin odottaa.

Ensi viikolla treenankin sitten jo kenties omilla kilpailutason kuulilla 🙂 Hymy herkässä. Tiedossa voimaa, lihasta, adrenaliinia, endorfiinejä!

Ei kai taas

Suomi Kypros Sveitsi

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Ani Kellomäen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.