Treffeillä

All posts tagged Treffeillä

Sinkkuelämää silloin ja nyt

Published 22.5.2018 by ainosalminen

 

IMG_1484

Luin viikonloppuna parlamentin vapaa-ajankirjastosta vähän sattumalta valitsemani kirjan Mielikuvituspoikaystävä. Muistan hämärästi nähneeni kotimaisessa mediassa kommentteja tästä Henriikka Rönkkösen teoksesta, mutta ei se mitenkään ollut omalla bucket-listallani. Olin luultavasti siirtänyt sen mielessäni nuoremman sukupolven lukemistoon. Mutta, mutta… pitäisi useammin uskaltautua oman suosikkigenrensä ulkopuolelle, eihän sitä koskaan tiedä mitä yllätyksiä on tiedossa.

Kirja osoittautui nopealukuiseksi, mutta päällisin puolin aika kevyeksi. Huumori ja kielikuvat olivat parhaimmillaan riemastuttavia ja tilanteet saivat tällaisen paljon deittailleen ja sinkkuelämää kauan eläneen naisen monesti nyökyttelemään – seen it, done it, been there. Kirja sisälsi myös paljon yksityiskohtaista ja lähes inhorealismiin yltävää selostusta kaikennäköisestä seksiin ja ruumiintoimintohin liittyvästä… tästä kirjailija varoittikin jo heti ensi sivuilla. Kyllähän se hieman hämmästytti ja laittoi myös pohtimaan moisen tarpeellisuutta. Jokainen meistä asettaa itse rajat avoimuudelleen, sille mitä julkisesti kirjoittaa, ja jokainen meistä valitsee lukemansa kirjat. Kun olen lukemaani näin jälkikäteen pohtinut, niin eivät nuo rivoimmat rivit kuitenkaan jääneet päällimmäisenä mieleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielikuvituspoikaystävä antoi aika hurjan kuvan sinkkuelämästä ja nuoren naisen sielunelämästä. Myönnän kauhistelleeni menoa, mutta sitten mieleen palautui muistoja omilta opiskeluajoilta. Ei minunkaan taipaleeni ollut ruusunpunaista käsi kädessä -kävelyä unelmien poikaystävän kanssa. Ei käy kieltäminen, että olin varmaan noin keskimääräisesti ottaen usein aika holtiton ja ajattelematon miessuhteissani. Tyttökavereiden kanssa istuin minäkin viinipullon kera sotasuunnitelmia laatimassa ja miesten käytöstä moittimassa, ja sitten taas lähdettiin baanalle, saatiin kylmää vettä niskaan ja palattiin aloitusruutuun.

Omassa nurkassani olen minäkin sadatellut ja lyönyt päätä seinään. Stalkannutkin takuulla olisin, jos siihen olisi aikoinaan ollut paremmat mahdollisuudet. Vääriä valintoja on vuosien varrella tullut tehtyä, jotkut niistä kaivelevat mieltä huonona päivänä vieläkin. Vaan niin se menee. Jos peilistä heijastuva kuva ei miellytä, niin sen suhteen on hyvä tehdä jotain.

Opiskeluaikojen baaritreffeistä siirryin myöhemmin teknologia-avusteiseen deittailuun. Noin kymmenen vuotta sitten saattoi vielä luottaa keskustelukumppanin rehellisyyteen, mutta valitettavasti keskustelupalstojen tavoin on meno treffisivustoillakin nykyisin lähtenyt lapasesta. Tuntuu, ettei se ole minun foorumini enää laisinkaan. Suurin osa pariskunnista tapaa kuulemma toisensa työpaikalla, vapaa-ajan riennoissa tai ystävien kautta. Ajatella, tällainenkin ”luomukohtaaminen” on minulta vielä kokematta. Ehkä sitä sitten seuraavaksi!

Teknologiaa voi hyödyntää vaikka ei deittisivuistoilla hengailisikaan. Ainakin se on vapauttanut sinkun liikkumaan vapaasti. Enää ei tarvitse päivystää lankapuhelimen vieressä tai toivoa kotiin tullessaan, että vastaajan merkkivalo vilkkuu saapuneen viestin merkkinä. Älypuhelimia tekstareineen ja sovelluksineen ei 80-luvulla ollut – eikä siis pahemmin niitä stalkkausmahdollisuuksiakaan, onneksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielikuvituspoikaystävä ei sittenkään ollut ihan niin kevyttä chiclitiä kuin mitä alkuun ajattelin. Se pani minut muistelemaan, pakotti muistamaan suorastaan. Helppoa on paheksua, nyrpistää nenäänsä ja todeta täältä viiden kympin toiselta puolelta, että ”ei mun nuoruudessani ollut tuollaista”. Eikä varmaan kaikilla ollutkaan. Minulla saattoi ohuesti olla.

(Tämän jutun kuvituskuvat voivat vaikuttaa umpimähkäisesti valituilta, mutta se ei ole totta. Niitä kaikkia yhdistää se, että ne on otettu treffeillä.)

 

Treffeillä, vol. 1

Published 24.4.2016 by ainosalminen
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulenpunainen taivas kotiparvekkeelta kuvattuna.

Viimekertainen juttu ampumaradalta sisälsi siemenen tämänpäiväiseen kertomukseeni. En ole koskaan ennen kokeillut aseen käyttöä eikä moinen ole ollut mitenkään haaveissani, ainakaan harrastusmielessä. Toki joskus on saattanut käydä mielessä, että aseelle olisi töitä, kun joku tyyppi todella käy hermoon, ”Things you see when you don’t have a gun”, oli kuulemma entisen esimieheni äidin lempilausahduksia 🙂

Niin, siihen jutun siemeneen…. avainsanat olivat siis ”luxemburgilainen herrasmies”.

Tämä Patrick on uusi tuttavuus ja nyt tätä kirjoittaessani kenties jo entinen sellainen. Miksi näin? Siksi, että aika harva mies pystyy hyvistä aikomuksista huolimatta kaveruuteen, kun on tavattu deittisivustolla ja vietetty pari mukavaa viikonloppua kimpassa, mutta homma ei sitten siitä kehitykään eteenpäin. Lähtökuoppiinsa jämähtänyt romanssin alku ei tietenkään ole millään muotoa ideaali tilanne ystävyyssuhteen syntymiselle.

IMG_3174

Penkki metsässä – tähän kelpaa istua lepuuttamaan tai vain ihailemaan maisemia.

Sanoinko deittisivusto? Sanoinpa hyvinkin. Ensimmäistä kertaa en ole pappia kyydissä, samaiselta sivustolta löysin aikoinaan nyt jo entisen avomieheni. Sen lisäksi sieltä on jäänyt muutava tuttavuus, joiden kanssa pidän edelleenkin yhteyttä. Ainakin tuolta sivustolta, joka on maineeltaan kokolailla heppoinen, näiden herrasmiesten tai edes jollain tavalla käypäisten miesten löytäminen on vähän kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Se on myös kovin aikaavievää touhua, jolle pikkusormensa antanut menettää helposti koko käden. Mieluummin kuitenkin menen leffaan tai otan käteen hyvän kirjan kuin juttelen puuta heinää tuntemattomien suuruuksien kanssa, jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi tai keräilevät valloituksia. Itselläni ei ole tarvetta kumpaankaan.

Niinpä olen kehittänyt oman strategiani aikani ja mielenterveyteni säästämiseksi. Pyrin täsmäsurffailuun: teen hakuja, katson keitä on linjoilla, otan yhteyttä jos siltä tuntuu tai vastaan minulle jätettyihin viesteihin. Ensin selviää se, osaako mies edes kirjoittaa korrektisti. Sen jälkee selviää yhtä nopeasti, onko kaverilla profiilissaan edes oma kuva. Älypuhelinten aikakaudella kukaan ei voi enää legitiimisti selittää, etteikö hänellä olisi ”muita kuvia”, joten epäilyjen herätessä pyydän tuoreen selfien. Pervot ja seksihurjastelijatkin paljastuvat monesti heti kättelyssä. He kun eivät malta odottaa yhtään. Kysymykset siirtyvät nopeasti vyön alaisiin asioihin ja tarjolle tulee ”sensuelleja” kuvia.

Patrick läpäisi kuitenkin kaikki ”testit”, hän oli aivan nappilöytö. Fiksu, vapaa, yksin omassa taloudessaan asuva ja työssäkäyvä ikäiseni mies. Savuton ja urheilullinenkin. Oli harrastuksia ja kavereita, hänen elämänsä ei pyörinyt pelkästään netissä. Käytiin illallisella, autoiltiin pitkin Luxemburgin maaseutua, juteltiin pitkät pätkät niitä ja näitä. Pääsin hänen mukanaan tutustumaan ampumaseuraan ja haulikon käsittelyyn.

Minulle kuitenkin kävi parin viikon jälkeen selväksi, ettei kipinä riittänyt pidemmälle. Vähän epäilen, että hän olisi halunnut jatkaa tapailua, mutta näissä asioissa sen halun pitäisi olla molemminpuolista. Sovittiin, että jäädään kavereiksi. Mutta kuten jo aluksi mainitsin, se ei ole mitenkään itsestään selvää näissä olosuhteissa. Siispä hymyillään kun tavataan 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Patrick – julkaistu asianomaisen luvalla, kiitos!

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

nelikymppisen mediatyöläisen muistiinpanoja

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.