Ulkosuomalaisuus

All posts tagged Ulkosuomalaisuus

Kymmenen bloggarin voimalla

Published 30.10.2017 by ainosalminen
fullsizeoutput_cc2

Frankfurtin kaupungin matkailutoimiston tervetuliaispaketti suomalaisbloggareille.

Kymmenen bloggarin voimalla…Frankfurtissa! Minulle tämä oli jo neljäs kerta, kun pääsin nauttimaan parin päivän mittaisesta retkestä ulkosuomalaisten naisbloggarien kanssa. Joka kerta on ollut kyseessä minulle uusi kaupunki: Aachen, Mainz, Antwerpen ja nyt siis Frankfurt. Yksin tuskin olisin ainakaan saksalaiskaupunkeihin lähtenyt tutustumaan, sillä reissuillani suuntaan mieluummin Ranskaan tai muihin maihin, joiden kielen ja kulttuurin kanssa olen enemmän sinut. Saksan kieli on minulle edelleenkin varsinainen kompastuskivi, vaikka kovasti olen sitä yrittänyt oppia. Vietinhän kymmenen vuotta sitten kokonaiset 3 viikkoa Berliinissä intensiivikurssilla ja nautin kovasti kaupungin ilmapiiristä. Sujuva kielitaito jäi silloinkin vain haaveeksi.

fullsizeoutput_cbd

Tämä reissu oli jälleen kerran upeasti suunniteltu ja valmisteltu muiden toimesta. Kati oli asunut kaupungissa ja osasi suunnistaa siellä hienosti. Hän vinkkasi myös paikallisista erikoisuuksista, omenaviinistä ja vihreästä soosista, joita päädyimme maistelemaan heti lauantain lounaalla Wagneriin. Tämä legendaarinen paikka on tunnettu myös aavistuksen töykeistä tarjoilijoistaan, vaikka ei meillä ollut varsinaisesti tästä seikasta valittamista. Olimmehan saaneet ohjeet olla tilaamatta olutta: sitä ei Wagnerista saa. Moiseen majesteettirikokseen sortuvaa ei silkkihansikkain kohdeltaisi!! Meille riitti omenaviinin maistelu, rapsakka riesling ja erittäin maukas kotitekoinen ruoka. Nälkä olikin jo ehtinyt aikamoiseksi, sillä matkantekoon oli yhdellä jos toisellakin kulunut useampi tunti.

fullsizeoutput_cea

Kävelimme ihanassa syysiltapäivässä Sachsenhausenin viehättävästä kaupunginosasta takaisin hotellille, mikä oli ruoasulatuksenkin kannalta oiva idea. Kävimme huuhtelemassa matkan pölyt pois ja asettelemassa pyjamat valmiiksi tyynylle. Illalla olisi tiedossa lisää herkullista ohjelmaa aavistuksen fiinimmissä puitteissa – sitäkin varten ajattelimme hieman kaunistautua. Käytännössä tämä tarkoitti tavaroiden nopeaa purkamista selkärepuista, pientä vilkaisua peiliin ja kerääntymistä huoneeseen 204 kuohuviinin ja Spotifyn tarjoilemien Finnhitsien äärelle. Ensimmäisestä reissusta lähtien meillä on ollut selvät prioriteetit: koska kaikkea ei 24 tunnissa ehdi, niin pudotetaan museot ja näyttelyt ohjelmasta pois ja keskitytään ulkosuomaisten tarinoiden kuuntelemiseen, toistemme sparraamiseen bloggareina sekä tietenkin ihan vain iloiseen yhdessäoloon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illallisravintolamme Trares

Illallisvastaavana toimi Oili, ja hänen johdollaan vaihdoimme taas korttelia, tällä kertaa Merianplatzin U-bahnin kulmalle ravintolaan nimeltä Trares. Keittiö oli innovatiivinen ja paikka moderniudestaan huolimatta lämminhenkinen. Ilmeisen suosittu myös, sillä yhtään vapaata pöytää salissa ei näkynyt. Kommentit annoksista vaihtelivat, yksi oli tyytyväisempi kuin toinen. Oma mozzarella-alkupalani oli ihmeen suuri, enkä sitten enää jaksanut pääruokasalaatistani napsia kuin parhaat palat. Iltapäivällä napostelluilla Dumle-karkeilla saattoi tosin olla osuutta vatsan vetoisuuteen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

The Frankfurt Hotel

Asemaa vastapäätä sijainnut The Frankfurt Hotel oli oikein siisti ja miellyttävä. Pientä liikenteen melua huoneeseen kuului, mutta korvatulpilla siitäkin selvittiin. Aseman tienoo ei koskaan suurkaupungeissa ole mieltä ylentävä, mutta kun isolla porukalla liikuttiin, ei turvattomuuden tunnetta tullut. Matkustin Luxemburgista Frankfurtiin junalla, joten sen puolesta sijainti oli minulle aivan kymppi. Hyvä valinta varauksen hoitaneelta Eevalta!

Sunnuntain ohjelmasta vastasi Jenni. Hän oli reippaasti ottanut yhteyttä matkailutoimistoon ja tiedustellut yhteistyön mahdollisuutta. Kymmenen suomalaisblogin lukijamäärät ilmeisesti vakuuttivat, sillä meitä odotti turisti-infossa tuhti tietopaketti ja sokerina pohjalla Frankfurt-kortti (mm. ilmainen julkinen liikenne!) ja sponsoroitu jokiristeily Primus Linen komealla laivalla. Lämpimästä salongista käsin olikin ihanteellista saada läpileikkaus kaupungista, sillä edellisen päivän lempeä keli oli muuttunut yön aikana hyytävän tuuliseksi ja vettäkin tihutti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokiristeilyn lähtöä ja kakkukahveja odotellessa Oili jakoi taas hyviä kuvausvinkkejä.

Seuraavaakin tapaamista jo pohdittiin. Tietenkin. Ensi kerralla tosin saatan joutua luopumaan vapaamatkustajan roolista ja huolehtimaan vuorostani siitä, että muut ladyt pääsevät ”valmiiseen pöytään”. Mielelläni sen toki teen ja toivotan jo etukäteen lähialueen bloggarit tervetulleiksi Luxemburgiin. Kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että silloin paistaisi aurinko. Sitä ihmettä ei meidän reissuillamme ole juuri nähtykään!

Matkalla olivat mukana:

Ajatuksia Saksasta
H niin kuin Hausfrau
Hin und zurück
Hollanninhippiäinen
Lempipaikkojani
London and Beyond
Oh, wie nordisch!
Suomalainen im Allgäu
Viherjuuria

Haaste! 10+1 kysymystä ulkosuomalaisuudesta

Published 28.6.2017 by ainosalminen

 

img_1612

Luxemburgin kesä kotiparvekkeelta nähtynä

Kas, sattuipa sopivasti. Blogini täytti juuri kolme vuotta ja kohdalle osui kirjoittajantaipaleeni kolmas blogihaaste. Kiitos London and beyond -blogin Leena! Samantyyppisiin kysymyksiin olen vastannut jo aikaisemminkin, mutta ehkäpä viime kerrasta on sen verran aikaa, että jokunen uusikin lukija niistä kiinnostuu – antaa siis mennä. Tässä vastaukseni:

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?
”Tupakka, alkoholi ja polttoaineet ovat edullisia ja rajoille on lyhyt matka” kuuluu vitsi, jota monet ulkomaalaiset täällä sarkastisesti viljelevät. Totta tuo kaikki onkin. Minäkin ostan mielelläni hyviä viinejä ja lähden kernaasti autolla reissuun, mutta tässä en halua nyt vinoilla Luxemburgin pienuudelle vaan nostetaan Luxemburgin valttina esiin sen upea luonto. Luonto on lähellä kaikkialla ja reippailemaan voi lähteä vaikka ”Pikku-Sveitsiin”, jonka vaellusreitit ovat vertaansa vailla.

Toinen mieleen tuleva seikka on turvallisuus. Nykyisessä maailmanmenossa on lohdullista ajatella, että Luxemburg on turvallinen maa asua. Toivottavasti tämä pätee jatkossakin.

2. Entä ikävintä?
Juuri nyt ikävintä on, että meren rannalle on pitkä matka. Toinen iso murhe on asumisen kalleus.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
En ole kovinkaan kummoinen maailmanmatkaaja. Pitkät lennotkin ovat alkaneet ahdistaa, mutta haaveilla toki voi aina. Ehkäpä lähtisin Kanadaan. Sinne minua houkuttaa villi luonto ja toisaalta eloisat suurkaupungit, kuten Vancouver. Kreikan isot kaupungit, Ateena ja Thessaloniki ovat myös listallani.

img_0813

Vähän liikaa väkeä rannalla minun makuuni, mutta meri on aina meri!

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?
Vaakaihmisenä heilun tässäkin kahden vaihtoehdon välillä. Palaisin mielelläni Afrikkaan safarille mutta myös Espanjan Galiciasta minulla on mukavat muistot.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?
Tähän on pakko sanoa, etten kaipaa mitään erityistä. Johtuneeko siitä, että tarvittaessa täältä saa skandikaupasta lakritsia, silliä, ruisleipää ja montaa muuta herkkua. Yleensähän sitä himoitsee juuri sitä, mitä ei voi saada!

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?
En usko. Työni ja elämäni on nyt täällä, ja eläkkeelle siirtyessäni ulkomaanvuosia tulee olemaan plakkarissa lähes 30. Tulevaisuudensuunnitelmistani jo vähän vihjailinkin, kun kirjoitin lomaviikostani Ranskassa.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?
Juhlapyhiä katolisessa kalenterissa riittää, ja esimerkiksi toukokuussa arkipyhiä ja pitkiä viikonloppuja on useampia. Olipa juhlan syy mikä tahansa, ruoka ja juoma on aina tärkeässä asemassa. Makkaraa, olutta ja kuohuviiniä vähintään! Olen aina pitänyt kovasti karnevaaliviikon päättävästä ”Buergbrennen” -tapahtumasta. Kokko kasataan yleensä partiolaisten toimesta ja illan pimetessä se sytytetään. Kokkotulen toivotaan häätävän talven, ja sitä ihaillessa voi vatsansa täyttää perinteisellä linssimuhennoksella!

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
Minun lähtöni ei ollut vaikea laisinkaan. Työtarjous tuli juuri sopivaan saumaan elämässäni. Pelkällä menolipulla lähdin vuonna 1995 enkä kertaakaan ole ajatellut palaavani.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?
Toki, ja se on tarkoituksenikin. Suomessa on ihana käydä, mutta en uskoisi sinne enää sopeutuvani. Luxemburgissa on ollut hyvä asua ja työskennellä, mutta en ole integroitunut paikalliseen yhteiskuntaan. Olisin voinut jossain vaiheessa uraani siirtyä Brysseliin, mutta sopivaa työtä ei sieltä löytynyt silloin kuin lähtöhaluja olisi ollut. Mikä maa seuraavaksi? Ranska on suunnitelmissa, mutta pidän mielen avoimena tulevan suhteen. Moni asia voi vielä muuttua.

img_0951

Osterit – jumalaista herkkua!

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?
Mitähän tähän nyt sanoisi? Vuosi 2016 oli kyllä tapahtumarikas, mutta mitään maailmoja mullistavia hetkiä en sieltä löydä (kaukosäätimen herruuden sain toki takaisin!). Yleensäkin elämäni on aika tasaista, eikä se ole huono juttu laisinkaan.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?
Tänä vuonna kävin jo automatkalla Ranskassa. Kesällä suuntaan Kreikan saaristoon, kohteina Syros ja Paros. Suomeen pitää tietenkin myös kesälomalla ehtiä. Syksymmällä suunnitelmissa on viikonloppu Pariisissa ja kenties marraskuulle riittää vielä muutama lomapäivä, jos mielin minilomalle.

Tässäpä tämä! En haasta ketään, sillä luulenpa useimpien ulkosuomalaisten bloggaajien jo saaneen haasteen tai osallistuneen siihen oma-aloitteisesti. Jokaisella on oma tarinansa ja kokemuksensa – valtavan mielenkiintoista lukemista kaiken kaikkiaan tällä hetkellä blogeissa. Toivottavasti pidit omasta tarinastani!

img_0943

Minne menenkin, tieni vie aina kirjakauppoihin.

Ulkosuomalaisuudesta

Published 11.6.2016 by ainosalminen


London and beyond -blogin ihana Leena kirjoitti ulkosuomalaisuuden hyvistä ja huonoista puolista ja haastoi myös meitä muita tekemään saman. Haasteeseen on tartuttu innolla ja muutaman postauksen aiheesta olenkin jo ehtinyt lukemaan. Meitä on täällä blogimaailmassa monenmoista tapausta, taidan itse olla sieltä vanhemmasta päästä yli 20 vuoden kokemuksella. Ehkä tästä perspektiivistä johtuen kirjoitukseni on hieman muista poikkeava.

Suhde Suomeen ja suomalaisuuteen on meillä kaikilla omanlaisensa, lähtö- ja nykytilanteesta riippuen. Kotimaahan jäänyttä perhettä ikävöidään, loskakelejä ei niinkään. Ammatilliset haasteet ja oman itsensä kohtaaminen ovat monen listalla korkealla ja hajurako suomalaiseen yhteiskuntaan koetaan positiivisena. Itse lähdin sinkkuna ja lapsettomana Luxemburgiin työtarjouksen saatuani. Pidin lähtöäni itsestään selvänä, kun sain kielenkääntäjän koulutustani vastaavan työpaikan ja mahdollisuuden käyttää kielitaitoani siten myös työn ulkopuolella. Sinkkuna ja lapsettomana olen myös pysynyt, joten olen saanut järjestää elämäni ja olemiseni oman makuni mukaan.

Kaukokaipuulla tai seikkailunhalulla ei siis ollut osuutta asiaan, mutta täällä sitä nyt kuitenkin ollaan!


Ulkosuomalainen – ai minä vai? Tämä oli ensimmäinen asia, joka kirjoitukseni sisältöä miettiessäni tuli mieleen. Niin, kyllähän minä määritelmän mukaan olen ulkosuomalainen. Täytän vaatimukset. Mutta tunnenko itseni sellaiseksi? Mitä tässä kohtaa nyt pitäisi tuntea? Lähdin aikoinani pelkällä menolipulla eikä toinen jalka ole koskaan ollut Suomessa – en ikävöi maata, sen ihmisiä enkä sukulaisiani. Olen aina voimakkaasti kokenut, että minun perheeni on minä itse, yhden hengen ydinperhe.

Alkuvuosina yhteyttä pidettiin kirjein ja harvemmin puhelinsoitoin. Ei ollut internettiä eikä Facebookin tukiryhmiä. Täällä odotti kuitenkin kiva työyhteisö ja sadoittain muita ulkosuomalaisia ja -maalaisia. Loksahdin paikalliseen elämänvirtaan luonnikkaasti, vaikka edelleenkään en puhu luxemburgin kieltä eikä lähipiiriini kuulu paikallisia. Suomen luonto on kaunis, veden läheisyys hieno asia. Kirpeät pakkaskelit ja kimaltelevat hangetkin ovat muistissa. Mutta en ole niidenkään perään haikaillut. Samassa ajassa kuin lentäisin Suomeen, pääsen autolla Atlantin rannikolle osterilautasen ääreen tai Alpeille vaeltamaan.

En tiedä, onko minulla ulkosuomalaisen identiteettiä. En edes oikein ymmärrä, mikä se voisi olla. Seuraan kotimaan asioita tiiviisti, monesti ilahdun hyvistä uutisista ja inspiroivista ihmisistä. Välillä voin vain pyöritellä päätäni negativismin ja mollaamisen kulttuuria ihmetellessäni. Kahvitunnilla mielelläni huomautan keskustelussa, miten tietyt asiat Suomessa toimivat täkäläiseen verrattuna sutjakkaasti. Ylpeänä nyökkäilen, kun kuulen ulkomaalaisen suusta hehkutusta talvisodan ihmeestä. Nappaan milloin vain lähikaupasta pullon viiniä ostosteni joukkoon, vaikkapa myöhään illalla auton tankkauksen yhteydessä huoltoasemalta.


Niin, yksi asia on täällä paremmin, toinen taas kenties Suomessa.

Vietän täyttä elämää. Olen vapaa. Sen takaa hyvä työpaikka, jonka tähden aikoinani Suomesta lähdin. Olen vapaa, koska ikä ja kokemus ovat opettaneet uskomaan itseeni ja elämään itseni näköistä elämää. Haluan uskoa, että näin olisi, vaikka olisin jäänyt Suomeen tai eksynyt Luxemburgin sijasta muualle.

Olen Aino. Elämääni tyytyväinen ja onnellinen. Sattuman oikusta myös suomalainen ja ulkosuomalainen.

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

Terkkuja Leilalta Italiasta!

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.