vapaa-aika

All posts tagged vapaa-aika

Teatterissa taas mutta en katsojana!

Published 22.4.2018 by ainosalminen
fullsizeoutput_fae

Auringon laskettua kuvattiin yleisön saapumista teatterille. Upea rakennus se onkin iltavalaistuksessaan!

Tästäkö se ura teatterin palkeilla tai valkokankaalla nyt vihdoin avautuisi? Kumpi tahansa käy – en ole ronkeli, sillä kun on elätellyt haaveita läpimurrosta esittävien taiteiden alalla yhtä kauan kuin minä eikä potentiaalisia työvuosia ole enää tuhlattavaksi, pitää jokaiseen tilaisuuteen tarttua. Ansiolistalla on innokas osallistuminen koulun äidinkielen tunneilla koostettuihin näytelmiin, useampikin teatterikurssi ja sokerina pohjalla cameo-rooli baarista poistuvana naisena luxemburgilaisessa lyhytelokuvassa. Ei tästä enää pitkä matka liene siihen, että nekrologissani sitten joskus käytetään sanaa ”diiva” kuten Ella Erosella konsanaan!

fullsizeoutput_fb0

Isolla näyttämöllä oli välipäivä ja Un Ballo in Mascheran lavasteet odottivat seuraavan illan näytöstä.

Jo kouluaikoina pääsin katsomaan teatteria isolle kirkolle. Pikkutytölle ne olivat lähinnä hauskoja retkiä, mutta jälkeenpäin olen tajunnut päässeeni näkemään useammankin Suomen teatterihistorian helmen, mm. Kalle Holmbergin Seitsemän veljestä Turun Kaupunginteatterissa. Luxemburgissa erään loistavan ranskalaisteatterin esityksen jälkeen jäin pohtimaan, minkälaista olisi olla lavalla. Istuin tuona iltana ensimmäisessä rivissä ja näin kaiken lähietäisyydeltä yksityiskohtineen: näyttelijän suusta lentävän syljen, kasvojen ja kaulan lihasten jännittymisen, joskus kenties pienen epäröinnin vuorosanoissa. Tuosta illasta lähtien teatterin maailma on kiehtonut minua valtavasti.

IMG_4364

Valokeilassa!

Viime vuonna Luxemburgin kaupungin teatterit halusivat nostaa esille kaiken sen, mitä kulisseissa tapahtuu. Niinpä puvustamo, lavastajat ja teknikot saivat pääosan lyhytfilmissä, joka esitettiin uuden sesongin ohjelmiston lanseerauksen yhteydessä. Tänä vuonna vastaavassa filmissä tähtiroolin saa yleisö, jota ilman teatteria ei olisi. Filmimateriaali kuvattiin kaupunginteatterilla eilen lauantaina, ja minä olin tikkana paikalla, kun avustajaksi tai siis ”näyttelijäksi” pääsi. Kaunis ilma oli varmasti rokottanut osallistujamäärää – amatöörimäistä jättää keikka väliin vain koska ulkona paistoi aurinko!

Puoli neljältä päästiin aloittamaan. Kuvakulmia etsittiin hartaasti, valaistusta säädettiin. Vaihdoimme paikkaa katsomossa ohjaajan ja kameramiehen toiveiden mukaan ja odottelimme ”action” -komentoa. Käskystä nauroimme, otimme kasvoille surullisen ilmeen, taputimme ja osoitimme suosiotamme seisten. Kaikki tämä tyhjän näyttämön edessä. Muutama osallistuja pääsi lähikuviinkin. Minua ei onnistanut, mutta kun edessä istuvaa nuorta miestä filmattiin, niin kenties vaaleat hiukseni heilahtavat taustalla.

Iltapalatauko venähti yli tuntiin, sillä odottelimme auringon laskua. Sen jälkeen kuvattiin vielä kohtauksia lippujonossa, vaatenaulakolla sekä ulkona sisäänkäynnin luona, missä valaistu suihkulähde tarjosi lumoavan tunnelman. Kolmimiehinen kuvausryhmä ja teatterin tiimi olivat rentoja ja innostuneita. Itse teatterin johtajakin piipahti pienten tyttäriensä kanssa tervehtimässä meitä ja muistutti vielä, että saamme kaikki virallisen kutsun näytäntökauden lanseeraukseen. Lisäksi teatteri lahjoitti osallistujille kahden hengen vapaalipun haluamaansa esitykseen.

fullsizeoutput_faf

Kaupunginteatterin komea lämpiö kylpi auringonvalossa, kun saavuimme paikalle monituntista kuvausrupeamaa varten.

Saapa nähdä, mitä Skill Labin tiimi saa tänä vuonna aikaiseksi. Lopputulos esitetään maanantaina 7. toukokuuta lehdistö- ja yleisötilaisuuksissa, joissa paljastetaan näytäntökauden 2018/19 ohjelmisto. Filmin voi nähdä myös teatterin Facebook-sivulla ja se pyörii näyttöruuduilla teatterin aulassa. Tässä linkki viimevuotiseen traileriin, josta saatte vähän esimakua:

http://www.skilllab.net/trailer-les-theatres-de-la-ville-season-17-18

Itse en ole vielä pohtinut, kenen ohjaajan kanssa mieluiten työskentelisin. Mutta kuten sanottu, kranttuja ei olla – kun yhteydenotto tulee, niin meikäläinen lähtee mukaan!

Television ääressä

Published 2.4.2017 by ainosalminen


Televisio taitaa kuulua meistä lähes jokaisen olohuoneen vakiokalusteisiin ja innokkaimmilla ruutua tuijotetaan myös keittiössä ja makuuhuoneessa. Itselläni yksi laite riittää, sillä en ole ahkera television katselija ollenkaan. Taannoin kaukosäätimen herruudesta riemuitessani kerroin, että suosikkinappulani kaukosäätimessä on OFF. Televisioni on pieni ja vanha, ääni ei ole tainnut dolbya nähdäkään, mutta yhtään sofistikoituneempi laite olisi silkkaa turhuutta.

Käyttämäni palveluntarjoajan peruskanavapaketti on aika laaja ja aivan riittävä omiin tarpeisiini. Kanavia on reippaasti yli sata, mutta samat uutiset, sarjat ja tositv-formaatit niillä kaikilla pyörivät – eri kielillä vain. Luxemburgin maantieteellisen sijainnin ja pienuuden etuna on se, että täällä katsotaan kaikkien naapurimaiden ohjelmia. Lingvisti nauttii! Jääkiekkoa katson Saksan kanavilta, Hollannin tv:n etuna on tekstitetyt leffat. Näillä leveysasteilla nimittäin elokuvat ja sarjat yleensä jälkiäänitetään, mikä ei ole minun mieleeni laisinkaan. Tällä hetkellä tv-tarjonta kattaa naapurimaiden lisäksi kanavia useastakin isosta Euroopan maasta.


Jos en avaa telkkaria jonkun vakio-ohjelman takia, tyydyn yleensä vain surffaamaan kanavat läpi – joskus sieltä osuu kohdalle jotain kivaa, useimmiten ei. Varsinkin lauantai-illat ovat kanavalla jos toisellakin varsinaista soopaa täynnänsä. Kulttuuripitoisista ohjelmista pidän, mutta miten ne tuntuvatkin yleensä alkavan vasta lähempänä puolta yötä, kun pitäisi jo mennä nukkumaan?

Saksalais-ranskalainen yhteistyökanava ARTE, jonka pääkonttori on muuten Strasbourgissa aivan parlamenttirakennuksen vieressä, lähettää mielenkiintoista ja tasokasta ohjelmaa. ARTElta katsoin syksyllä ruotsalaissarjan Maan povessa. Pidin siitä kovasti ja olin iloinen huomattuani, että ruotsin kielen taitoni riitti ymmärtämään ohjelman. Tällä hetkellä siellä näkyisi olevan tarjolla mm. dokumentti Aki Kaurismäen elokuvan Le Havre tekemisestä. Näitä ohjelmia voi myös kivasti katsoa netistä, yleensä vieläpä viikon ajan ja alkuperäiskielellä!


Netflix minulla on entisen suhteen peruina enkä edes maksa sitä itse. En tiedä, hankkisinko sitä itselleni varta vasten, niin toisaikaista on senkin katselu. Tiedän taipumukseni koukuttua sarjoihin, joten itse asiassa välttelen niitä. Muutama kuukausi sitten katsoin sarjat Midnight Dinner Tokyo Stories sekä Grace and Frankie. Etuna molemmissa on jaksojen lyhyys, Tokion yöhön pääsi kerralla mukavasti vain 20 minuutiksi. Jane Fondan ja Lily Tomlinin tähdittämän sarjan jaksot kestävät puolisen tuntia. Grace ja Frankie -sarjasta tuli viikko sitten saataville kolmas kausi, ja se on toki katsottava!

Olen napsinut suosikkilistalleni myös erilaisia dokumentteja, ruokajutut etunenässä. Chef’s Table -sarjasta on täällä tarjolla myös ranskalaiskokeista kertovat erilliset jaksot. Metronome taasen on ranskalainen dokumentti, jossa perehdytään historiaan Pariisin metroasemien menneisyyden kautta. Neliosainen dokumentti perustuu näyttelijä ja historian harrastaja Lorànt Deutschin kirjaan, ja kirjailija itse toimii sarjassa kertojana.

Elokuvat, dokumentit ja sarjat ovat oivaa katseltavaa, mutta kun aikaa on rajallisesti, on tehtävä valintoja. Se aika, joka työn, kotihommien, urheilun ja opiskelun jälkeen jää vapaaseen käyttöön, on todella lyhyt ja siihen pitäisi saada mahtumaan niin paljon kaikkea kivaa, että vuorokauden 24 tuntia eivät koskaan tunnu riittävän. Nukkumisesta en voi enkä halua nipistää, jääköön siis tv:n tuijottelu edelleenkin listan pohjimmaiseksi.

 

1001 Kabul

- ja joskus vähän muutakin

Laura's Itinerary

- ja joskus vähän muutakin

H niin kuin Hausfrau

- ja joskus vähän muutakin

Jaa määkö Pariisitar?

Tampesterista Pariisiin. Ihmettelyä kahden kulttuurin välissä.

Mielilandia

- ja joskus vähän muutakin

Martan matkassa

- ja joskus vähän muutakin

Viherjuuria

- ja joskus vähän muutakin

KOKOVARTALOFIILIS

Elämä, ihmiset ja ilmiöt nelikymppisen mediatyöläisen silmin

kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

- ja joskus vähän muutakin

Ajatuksia Saksasta

- ja joskus vähän muutakin

Soolona maailmalla

Ainahan se on mielessä. Matka.